Kausiennakko 2016: IFK Mariehamn

Logo: Wikipedia

Vuodesta 2003 lähtien IFK Mariehamnia valmentanut Pekka Lyyski päätti, että 2015 jää hänen viimeisekseen seurassa. Lyyskin alaisuudessa edustusjoukkue nousi Kakkosesta kahdessa vuodessa liigaan, ja aika äkkiä paikka vakiintui ylempään keskikastiin. Lyyski jättää joukkueen Suomen cupin voittajana. Paperilla IFK:lla on ensi kaudella kaksi päävalmentajaa, Peter Lundberg ja Kari Virtanen, mutta tämä johtuu siitä, ettei Lundbergillä ole vielä päävalmentajuuteen vaadittavaa lisenssiä. Neljä kautta Lyyskin apuvalmentajana ja nyt kausi Virtasen kanssa valmistavat pian vasta 35 vuotta täyttävää Lundbergiä hyvin täyteen päävalmentajavastuuseen.

IFK Mariehamn on joutunut jonkin verran supistamaan budjettiaan, mikä näkyy ainakin siinä, ettei hankintoja ole talven aikana juurikaan tehty, vaikka muutama tärkeä pelaaja on poistunut. Kesällä tiedossa on kuitenkin joukkueen historian toinen visiitti europeleihin ja materiaali on varsin kapea, joten on mielenkiintoista nähdä kuinka joukkue selviytyy tiiviissä ottelutahdissa. Avauskokoonpanossa laatua kyllä riittää.

Maalivahdit

Hyvin IFK:ssa torjunut Otso Virtanen siirtyi Skotlantiin Hibernianin riveihin, joten Walter Viitala saanee selkeän ykkösmaalivahdin roolin ensimmäistä kertaa sitten Honka-kauden 2013. Viitala oli aikoinaan isokin lupaus, mutta ura on jäänyt hieman junnaamaan paikoilleen. Nyt olisi paikka näyttää, mutta mitään liigan eliittiä mies pelipaikallaan tuskin tulee olemaan. Kakkosena toimii nuori oma kasvatti Marc Nordqvist, mutta tarvittaessa myös maalivahtivalmentaja Johan Sundmanin nimi löytyy pelaajalistasta.

Puolustus

Suuri vahvuus IFK:lle puolustuksen osalta on jatkuvuus, sillä sopimuspelaajat ovat tällä hetkellä täsmälleen samat kuin viime kauden lopullakin. Miehiä ei kuitenkaan montaa ole, joten rotaation puute saattaa aiheuttaa ongelmia.

Albin Granlund ei ole pelaaja, josta kirjoiteltaisiin juuri minkäänlaisia otsikoita, mutta mies on kaikessa hiljaisuudessa yksi sarjan paremmista vasemmista pakeista. Puolustustyöskentelyltään varma, mutta pystyy ja jaksaa nousta myös tukemaan hyökkäyksiä. Hienouksia ei nähdä, mutta niitä ei myöskään vaadita. Vaihtoehdon tarjoaa nopea Tommy Wirtanen, joka entisenä laiturina on vähän hyökkäysorientoituneempi.

Hyvän, kokeneen toppariparin muodostavat Jani Lyyski ja Kristian Kojola. Molemmat ovat jykeviä toppareita ja erityisesti erinomaisia pääpelaajia ja johtohahmoja. Lyyski on jopa joukkueen kapteeni. Sen minkä nämä miehet nopeudessa häviävät, he korvaavat pelisilmällä ja hyvällä sijoittumisella. Ruotsalainen Philip Sparrdal Mantilla on liikkuvampi vaihtoehto, mutta monipuolisena pelaajana tullee pelaamaan myös laitapakkina ja keskikentällä.

Oikean pakin tontilla jatkaa kokenut ruotsalainen Bobbie Friberg da Cruz. Mies on raporttien perusteella noussut yhdeksi joukkueen johtohahmoista, ja on ehdottomasti pelitaidoiltaankin edelleen vahvaa liigatasoa. Yksi näistä monipuolisista pelaajista, jotka pystyvät hoitamaan muutkin puolustavat pelipaikat. Myös Tommy Wirtaselle on oikea laita tuttu.

Keskikenttä

Kaksi tärkeää palasta, Lahteen siirtynyt Duarte Tammilehto ja Puolan divarista paikan löytänyt Petteri Forsell ovat poissa viime kauden joukosta. IF Brommapojkarnasta noiden aukkojen täyttämisessä auttamaan hankittiin Gabriel Petrovic. Petrovic pelasi IFK Mariehamnissa yhden kauden 2006, ja Ahvenanmaalla mies muistetaan edelleen lämpimästi hyvästä syöttötaidostaan ja erityisesti erikoistilanteistaan, joista joukkue tuolloin iski monta maalia. Vierelleen keskustaan puolustavampaan rooliin Petrovic saa kovaa pelaavan kenialaisen Anthony Dafaan. Vaihtoehto on myös 19-vuotias Thomas Mäkinen, joka sai jo viime kaudella melko mukavasti vastuuta. Isokokoinen Mäkinen on tuttu näky nuorten maajoukkueissakin, ja saattaa olla yksi kauden läpimurtopelaajista. Myös Robin Sid on vaihtoehto, mutta ei ole toistaiseksi vielä vakuuttanut.

Laitapelaajista tärkein on Maarianhaminassa jo neljännen kautensa aloittava pieni mutta taitava brasilialainen Diego Assis. Assisin luontevin pelipaikka lienee kymppipaikka, mutta joukkue saattaa käyttää ensi kaudella paljon 4-4-2 -muotoa, jolloin paikka löytyy laidalta. Assis on hyvin liikkuva ja luova pelaaja, mutta pystyy tähtien osuessa kohdalleen myös viimeistelemään hyökkäyksiä hyvään tahtiin, mistä kertoo kaudella 2014 tehdyt 11 liigamaalia. Ruotsalainen Josef Ibrahim on niin ikään taitava pallon kanssa ja miehen pitää auttaa Assista kantamaan vastuu luovasta tilanteiden rakentelusta Forsellin poistuttua. Pitkään Maarianhaminassa viihtynyt kenialainen Amos Ekhalie on enemmänkin energinen työmyyrä kuin pallotaituri. Vuonna 1999 syntyneellä Joel Mattssonilla on alla 8 minuuttia Veikkausliigaa viime kaudella, mutta nyt hän on mukana alusta alkaen. IFK:n kapean pelaajamateriaalin huomioon ottaen nuorukainen saattaa joutua liian kovaan paikkaan liian aikaisin.

Hyökkäys

Viime kausi oli Aleksei Kangaskolkalta rikkonainen, mutta nyt mies alkaa olla kunnossa ja Liigacupissa syntyikin pari maalia. Kangaskolkka on melko isokokoinen ja vahva, hyvä target-tyyppinen pallonsuojaaja. Tehokkaimmalla kaudellaan 2012 mies viimeisteli Veikkausliigassa 16 osumaa, eli myös se puoli on todistetusti kunnossa. Kangaskolkka muodostaa hyvin yhteensopivan kärkiparin jamaikalaisen Dever Orgillin kanssa. Orgill on yksi liigan nopeimmista pelaajista, ja tuolla ominaisuudella mies onkin kylvänyt tuhoa Veikkausliigassa. Hänen pelaamisensa ei ole kuitenkaan mitään päätöntä koheltamista, vaan pallokin pysyy kohtuullisesti mukana. On Kangaskolkan tapaan aika loukkaantumisherkkä, mutta potentiaalisesti IFK:lla on käsissään todella tehokas hyökkääjäduo. Kolmantena peliaikaa kärkkyy yhdysvaltalainen Brian Span, joka pelannee paljon myös oikeana laiturina.

Pelityyli

Lyyskin lähdettyä IFK Mariehamnin pelityyli on minulle pienoinen mysteeri, mutta voidaan kai olettaa Lundbergin imeneen oppi-isältään jonkin verran vaikutteita. IFK:n hyökkäyspään pelaajat eivät ole puolustusmoraaliltaan kaikkein työteliäimpiä, eivätkä topparit toisaalta erityisen vikkeliä, joten joukkueen paras taktiikka on vetäytyä rauhassa tiiviiseen pakkaan ja pakottaa vastustaja tekemään ratkaisunsa. IFK keräsi viime kaudella liigassa selkeästi vähiten keltaisia kortteja, eli kovin aggressiivista ei heidän taklauspelinsä ollut.

Sen sijaan hyökkäyksestä ja laidoilta löytyy rutkasti nopeutta, joten pallonriiston sattuessa IFK iskee todella räväkästi vastaan. Viime vuosina Petteri Forsell on operoinut IFK:n keskikentän ja hyökkäyksen välissä todella vapaassa roolissa ja on mielenkiintoista seurata, antaako valmentajakaksikko esimerkiksi Diego Assisille samanlaisia vapauksia vai siirrytäänkö enemmän selvärajaiseen joukkuepelaamiseen. IFK:lta löytyy useita vahvoja pääpelaajia ja pari hyvää erikoistilannejalkaa, joten hyökkäyspään vapaapotkuille ja kulmille pyhitetään varmasti oma osansa harjoitusajasta.

Arvio

IFK on tietoisesti pienentänyt budjettiaan täksi kaudeksi, joka tarkoittaa myös kapeampaa pelaajamateriaalia. Joukkueen vahvuudeksi on kuitenkin luettava se, että pelaajisto on pysynyt hyvin vahvasti samana. Petteri Forsellin lähtö syö vääjäämättä tehoja, mutta toisaalta taiteilijaluonteen poistuminen saattaa jopa vahvistaa joukkuehenkeä. Kysymysmerkkejä on kuitenkin muutamia ilmassa.

Riittääkö Walter Viitalan taso hyvän Veikkausliiga-joukkueen ykkösmaalivahdiksi ja europeleihin? Takana ei toista tasonsa osoittanutta veskaria ole. Miten kapea materiaali kestää europelien tuoman otteluruuhkan? Toki on hyvin mahdollista ettei Euroopassa kierrosta pidemmälle edetä, mutta siitä huolimatta usein pelataan kahta, jopa kolmea peliä viikossa. Hyökkäyksessä etenkin on kaksi hyvää, mutta loukkaantumisherkkää pelaajaa. Entä valmennus? Joko Peter Lundberg on valmis ykköseksi ja kuinka suuri Kari Virtasen rooli on?

Kuten sanottua, IFK:n materiaalissa on laatua, mutta se loppuu nopeasti kun parikin pelaajaa joutuu huilille. Ja niitä loukkaantumisia vääjäämättä tulee. Myös valmentajanvaihdoksen ansiosta ilmassa on jonkinlaista siirtymäkauden tuntua, ja kohtalona onkin paikka alemmassa keskikastissa. Putoamistaistelun joukkue kuitenkin välttänee.