Kausiennakko 2016: HJK

Logo: Wikipedia

Klubilla on pitkästä aikaa edessään uudenlainen tilanne. Ensimmäistä kertaa sitten kauden 2009 se lähtee riistämään mestaruutta toisen käsistä. HJK:ssa viime kausi nähdäänkin varmasti työtapaturmana, joskin vakavana sellaisena, ja luotto mestaruuskantaan palaamiseen on kova.

Selkein syy HJK:n kompuroinnille viime kaudella oli tietysti uskomaton loukkaantumissuma. Alkusyksystä pahimmillaan pelaajia oli enemmän sairastuvalla kuin harjoituksissa. Päävalmentaja Mika Lehkosuo ja fysiikkavalmentaja Jaakko Piensoho ovat myöntäneet, että harjoittelussa tehtiin nopeasti liian radikaaleja muutoksia, jotka johtivat aivan liian moniin lihasvammoihin. Mikäli nämä ongelmat saadaan selätettyä, on Klubi jälleen suurin mestarisuosikki.

Joukkue on kuitenkin muuttunut paljon todella monen avainpelaajan siirryttyä ulkomaille. Viime kauden ihannekokoonpanosta on jäljellä enää muutama hassu naama. Joukkueen hitsautuminen yhteen voidaan siis nähdä yhtenä kysymysmerkkinä, mutta suurin osa uusista pelaajista on laadukkaita ammattilaisia, joten suurta ongelmaa tästä tuskin syntyy. HJK on tehnyt mm. pelaajamyyntien ansiosta niin kovaa taloudellista tulosta, että mahdollisuus kunnon vahvistuksiin vielä elokuussakin on, etenkin jos näyttää siltä, että europeleissä voidaan päästä pitkälle.

Maalivahdit

Daniel Örlund vakuutti viime kauden alussa otteillaan ja ennen kaikkea merirosvomaisella habituksellaan, mutta romahdus europeleissä jätti miehestä lopulta huonohkon maun suuhun. Nyt Örlund on joka tapauksessa poissa, ja Klubi jatkaa rohkeasti todella nuorella maalivahtiosastolla. Ykkösenä aloittaa kesken viime kauden saapunut, Saksan nuorten maajoukkueita kiertänyt Thomas Dähne. Miehen debyytti, Suomen cupin välierä IFK Mariehamnia vastaan oli pohjanoteeraus (viisi päästettyä), mutta sen jälkeen sai melko hyvin koottua itsensä. Mielenkiintoisesti ei kuitenkaan kuudessa pelaamassaan Veikkausliigapelissä onnistunut tilastoimaan itselleen voittoa. Tuo korjaantunee jo hyvin aikaisin huhtikuussa, mutta silti kokeneen maalivahdin puute on yllättävä etenkin europelejä ajatellen. Dähneä sparraa VPS:sta siirtynyt 18-vuotias Markus Uusitalo, jolla ei kokemusta Kakkosta kovemmista peleistä vielä ole.

Puolustus

Markus Heikkinen lähti Ouluun ja Veli Lampi Vaasaan. Kauden yllättäjä Roni Peiponen siirtyi Norjaan, jonne vei lopulta Seinäjoen kautta myös Tapio Heikkilän tie. Vielä hyvän matkaa tämän vuoden puolella Gideon Baah sai haluamansa siirron New York Red Bullsiin, joten paikattavaa löytyi rutkasti.

Vasen pakki sentään pysyi ennallaan, kun kesken viime kauden joukkueeseen siirtyneen Taye Taiwon optio kaudesta 2016 käytettiin. Yksi meriiteiltään kovimmista jalkapalloilijoista, joita Veikkausliigassa on kuunaan nähty. Todella painava vasemman jalan laukaus, joka tuntuu osuvan kohdilleenkin keskivertopommittajia useammin. Myös keskitykset ovat kovia ja tarkkoja, jollaisia Suomen sarjoissa näkee käsittämättömän harvoin. Fyysisesti pitää liigan laitahyökkääjiä pilkkanaan ja motivaatio vaikuttaisi talven otteiden perusteella olevan kohdallaan, eli ehdotonta Vuoden puolustaja -kaliiberia. Joukkueesta ei oikein muita liigatason vasempia puolustajia löydy, joten Taiwon on syytä pysyä kunnossa.

Oikean pakin tontille HJK teki erinomaisen hankinnan, kun parhaassa peli-iässä oleva Ville Jalasto palasi Norjan kiertueeltaan kotimaahan. Jalasto on nopea ja vahva, ja hallitsee myös pallollisen pelin salat. Vaarallisuuden hyökkäyspäässä mies osoitti jo iskemällä Suomen cupissa kaksi maalia, vaikka vastassa olikin vain Kolmosessa pelaava Hongan kakkosjoukkue. Sebastian Sorsa ei ole enää huippuvuosiensa tasolla ja etenkin hyökkäyspäässä mies alkaa olla enemmän rasite, mutta Klubi-ikonina menee kuitenkin hyvin varamiehenä oikealla.

Topparin tontille saapui myös paluumuuttaja Norjasta, ja Jalaston tavoin Lum Rexhepikin on Mika Lehkosuolle tuttu jo Hongan ajoilta. Varmasti siis tiedettiin mitä saadaan, mikä tekeekin hankinnasta hieman kummallisen. Rexhepin pallollinen pelaaminen on nimittäin todella heikkoa. Viime kausi mieheltä meni kokonaisuudessaan loukkaantumisen takia pilalle. On kuitenkin isokokoinen, vahva ja ilkeä toppari joten minimaalisella pelinrakenteluvastuulla hoitaa tonttinsa. Viereensä Rexhepi saa serbialaisen Ivan Tatomirovicin, jolta löytyy vankasti kokemusta Bosnian pääsarjasta, Serbian toiselta sarjatasolta ja euro-otteluista. On osoittanut jo talvella olevansa erinomainen toppari ja pallollistakin taitoa löytyy jonkin verran. Kaksikon takana lupaavat Aapo Halme ja Leo Väisänen kyttäävät peliaikaa. 

Keskikenttä

Talven suurimpia menetyksiä Klubille oli Ruotsiin siirtynyt Rasmus Schüller, jonka syöttötaito oli keskikentän pohjapelaajana Suomessa omaa luokkaansa. Korvaajat ovat todella kovatasoisia, mutta kuitenkin erityyppisiä pelaajia. Norjasta Klubiin palasi peräti kolmevuotisella sopimuksella Anthony Annan. Todella fiksu, hyvin sijoittuva puolustaja, joka ennakoi taklaukset ja syötönkatkot erinomaisesti. Myös pallollinen peli riittää heittämällä Suomeen, vaikka mitään hienouksia tuskin nähdäänkään. Viereensä Annan saa Klubi-kannattajien suursuosikin, viimeksi Boltonia edustaneen Medo Kamaran. Fyysisesti tämä kaksikko on täysin ylivertainen muihin Veikkausliigan keskikenttiin verrattuna. Vaikka Schüllerin kaltainen kapellimestari ehkä puuttuukin, löytyy myös Medolta hyvin syöttötaitoa ja suhteellisen painava laukaus.

Kolmas afrikkalaistaustainen keskikentän hankinta on Interistä siirtynyt nuori Vincent Onovo. Onovolla on tarvittavat ominaisuudet kohdallaan, mutta peliotteet ovat vielä ailahtelevia. Tuo näkyi viime kaudella erityisesti tehoissa, vai mitä sanotte tästä: Onovo osui kaudella 2015 maaliin kahdeksan kertaa, joista neljä cupin ottelussa RoPS:aa vastaan ja kolme liigapelissä nykyistä seuraansa HJK:a vastaan. Klubissa nuoren miehen ei tarvitse kuitenkaan kannatella joukkuetta harteillaan, joten pienemmillä paineilla voi tulokset olla tasaisemman vahvoja. Viime kauden hankinnat Matti Klinga ja Toni Kolehmainen eivät kumpikaan vakuuttaneet suuresti. Lahdessa lupaavia otteita esittänyt Klinga uhkaa jäädä Klubissa rotaatiomiehen rooliin. Kolehmainen on kärsinyt urallaan oman osansa loukkaantumisista, ja nytkin ainakin kauden alku jäänee mieheltä väliin.

Kymppipaikalle Klubissa viime kaudella kotiutui Japanissa enimmäkseen laidalla pelannut Atomu Tanaka. Väsymätön ikiliikkuja aiheuttaa aktiivisella prässillään harmaita hiuksia etenkin hieman hitaammille puolustajille. Ei mikään perinteinen kymppipaikan pelintekijä, vaan luottaa enemmänkin juoksuvoimaan ja jatkuvaan liikkeeseen. On kuitenkin sen verran hyvä sekä luomaan että päättämään hyökkäyksiä, että tehoja Veikkausliigassa kyllä syntyy. Alempana pelaavista ainakin Klinga ja Kolehmainen pystyvät paikkaamaan japanilaista. Myös huippulupaava Lucas Lingman saanee mahdollisuutensa näyttää tällä tontilla.

Hyökkäys

Myös laitahyökkääjien tontit HJK:ssa tyhjentyivät äkillisesti, kun niitä vuosia todella kovilla tehoilla hallinnoineet Erfan Zeneli ja Demba Savage siirtyivät ulkomaille. Myös ajoittain väläytellyt Formose Mendy sai jatkaa matkaansa. Nikolai Alho on joukkueessa edelleen, mutta mieheltä meni käytännössä koko viime kausi pilalle loukkaantumisen takia. On kuitenkin nopea ja melko taitava pelaaja, joten kunhan saa pelituntuman kohdilleen täyttää varmasti hyvin oikean laiturin tontin. Klubissa kaikilla on varmasti kädet ristissä, että nuorista lupauksista Saku Ylätupa tai Lassi Lappalainen nousisi esiin ja ottaisi toisen laiturin paikan itselleen. Hyökkääjistä myös Richard Gadze tai Alfredo Morelos pystynee pelaamaan siellä, mutta todennäköisesti tuon tontin hoitaa AC Milanista lainattu nigerialainen Nnamdi Oduamadi. Nopeajalkainen mies on viettänyt aikuisuransa käytännössä kokonaan lainasopimuksilla Serie B:ssä, joka on toki Veikkausliigaan verrattuna ihan hyvätasoinen sarja. Nigerian maajoukkueestakin löytyy tukku edustuksia, ehdottomana kruununa hattutemppu Tahitin verkkoon vuoden 2013 Confederations Cupissa.

Kärkimiehen tontillakin Klubi joutui aloittamaan alusta, kun isoilta osin pettymykseksi jäänyt Mike Havenaar siirtyi jo elokuussa Hollantiin ja Ousman Jallowkin lähti Kazakstaniin. Yksi korvaajista, Independiente Medellínistä lainattu nuori kolumbialainen Alfredo Morelos, on iskenyt talvella heti tukun maaleja ja vaikuttaa olevan erittäin motivoitunut päästessään antamaan näyttöjä Euroopan kentille. Kokonaisvaltaisen pelaamisensa tasolla mies ei kuitenkaan ole vielä täysin vakuuttanut. Intiasta siirtyneen ghanalaisen Richard Gadzen saaminen maahan osoittautui hankalaksi ja mies on toistaiseksi enemmän tai vähemmän mysteeri pelitaidoiltaan. Kolmas hankinta oli, ei enempää eikä vähempää kuin Suomen maajoukkueen kaikkien aikojen toiseksi paras maalintekijä, Mikael Forssell. Polvivammat ja ikääntyminen ovat syöneet Miklun liikkeen lähes kokonaan, mutta mies osaa älykkäästi hakeutua maalipaikkoihin ja on boksissa varmasti edelleen liigan vaarallisimpia pelaajia.

Pelityyli

Mika Lehkosuon luotsaama HJK luottaa sitkeästi pallonhallintaan. Palloa siirrellään kärsivällisesti sivuttaissuunnassa tarkoituksena saada vastustajan pakka liikkumaan ja sitä kautta löytää rakoja joihin laittaa hyökkääjille ratkaisusyöttöjä. Lehkosuota on jopa jonkin verran kritisoitu siitä, että nopeita vastahyökkäyksiä ei tahdota hyödyntää edes silloin, kun niihin olisi oivallinen mahdollisuus. Fakta on kuitenkin se, että lähes jokainen joukkue Veikkausliigassa luovuttaa vapaaehtoisesti pallonhallinnan Klubille ja sumputtaa keskustan tukkoon. Klubilta löytyy onneksi Oduamadin ja Taiwon kaltaisia pelaajia, jotka pystyvät laidoilta laittamaan hyviä, tarkkoja keskityspalloja maalille.

Klubin puolustuspeliin olennaisena osana kuuluu aktiivinen prässi ja pyrkimys pallonriistoon heti kun se menetetään. Atomu Tanaka sopii ikiliikkujana loistavasti tähän taktiikkaan ja viime kaudella välillä mies teki turhiakin juoksuja, kun muu joukkue ei lähteyt yhtä innokkaasti prässäämään. Osasyyllisenä oli varmastikin Havenaarin haluttomuus tai kykenemättömyys tuon kaltaiseen peliin, mutta nykyisten hyökkääjien pitäisi Forssellia lukuun ottamatta olla parempia liikkeessään. Keskikentän pohja ja laitapuolustajat Klubilla ovat Veikkausliigaan historiallisen kovia, joten vastustajilla tulee olemaan vaikeuksia saada edes maalipaikkoja aikaiseksi.

Arvio

Klubin ensimmäinen yksitoistikko on rautaisen kova. Tuon tason puolustukselle ei liigassa juuri maaleja tehdä ja hyökkäyksestä löytyy palasia vastustajan puolustuksen murtamiseen. Keskikentältä löytyy hyvin laatua penkille asti, mutta muilla pelipaikoilla penkille riittää lähinnä täysin kokemattomia junnuja tai Sorsan kaltaisia parhaat päivänsä nähneitä pelimiehiä. Jos viime kauden harjoittelusta tunnistettiin oikeat ongelmat ja sitä kautta loukkaantumisepidemia saadaan selätettyä, ei tästä pitäisi muodostua ylitsepääsemätöntä ongelmaa.

Kesän otteluruuhkassa rotaatiota kuitenkin tarvitaan, joten etenkin puolustuksessa nuoret miehet pääsevät todelliseen testiin. Kokematon maalivahtiosasto on yksi kysymysmerkki, mutta ainakin Veikkausliigassa Dähnen tason pitäisi kyllä riittää. Klubi on minun papereissani suurin suosikki mestariksi ja yllätys on, jos pokaali kauden päätteeksi muualle lipsahtaa.