Kausiennakko 2016: FC Inter

Logo: Wikipedia

Muutoksen tuulet lähestyvät Turkua vääjäämättä. Kaudesta 2007 lähtien Interiä valmentanut Job Dragtsma aloittaa viimeisen sopimuskautensa, ja teiden erkaneminen alkaisi ehkäpä tässä vaiheessa olemaan molemmille tahoille hyväksi. Kymmenen kautta saman joukkueen peräsimessä on päävalmentajalle nykyjalkapallossa todella pitkä aika.

Dragtsman aika on tietysti ollut Interin historian menestyksekkäintä. Kultaa ja hopeaa on tullut niin Veikkausliigasta, Suomen cupista kuin Liigacupistakin. Europeleihin ei menestys ole koskaan siirtynyt, pohjanoteerauksena putoaminen färsaarelaiselle Víkingurille viimeisimmällä visiitillä.

Kolme edellistä kautta eivät Interillä ole kuitenkaan sujuneet kultaisimpien vuosien tahtiin. Kahden yhdeksännen sijan päälle viime kaudella tuli ihan kunnioitettava neljäs sija, mutta Interin resursseilla pitäisi joka kaudella taistella vähintäänkin himmeämmistä mitaleista. Vieläkö kuusikymppiseltä hollantilaiselta löytyy näkemystä ja motivaatiota nostaa Inter europeleihin oikeuttaville sijoille? Pelaajamateriaali tulee tuttuun tapaan olemaan mielenkiintoinen sekoitus kokeneita ja nuoria omia kasvatteja, sekä ainakin paperilla kovia ulkomaalaisvahvistuksia.

Maalivahdit

Magnus Bahne, yksi kaikkien aikojen Inter-legendoista, lopetti komean uransa viime kauteen. Hänet korvattiin lähes parhaalla mahdollisella tavalla, kun kaksi kertaa Veikkausliigan vuoden maalivahdiksi valittu Henrik Moisander siirtyi seuraan, uusien TPS-ajoiltaan tutun kilpailutilanteen Jukka Lehtovaaran kanssa. Lehtovaara on liigan eliittiä pelipaikallaan, mutta miehellä on tunnetusti ollut vaikeuksia pysyä terveenä. Moisander on kuitenkin vähintään yhtä tasokas, joten hätään ei Interin pitäisi maalivahtiensa osalta tällä kaudella joutua. Kokonaisuudessaan tämä kaksikko lienee liigan paras.

Puolustus

Puolustuksen osalta Interin pakka meni vahvasti uusiksi viime kaudesta. Toppareista Juuso Hämäläinen lähti Rovaniemelle ja Eric Matoukoukin jatkoi yhden kauden jälkeen matkaansa. Myös vasen pakki Petros Kanakoudis jatkanee muualla. Kaikki miehet kuitenkin paikattiin varsin tyydyttävillä korvaajilla.

Yksi talven huomiota herättävimmistä uutisista oli Faith Friday Obilorin siirto Interiin. RoPS:n takalinjoilla dominoineen nigerialaisen lähtöä pois Suomesta pidettiin varmana. Obilor on fyysisesti ylivertainen pelaaja, jonka pallolliset taidot eivät kuitenkaan ole likimainkaan samalla tasolla. Hänen vierelleen asettuu senegalilainen Pape Habib Sow, jonka joukkuelista tähän mennessä on vakuuttava (Sochaux, Panathinaikos, Rio Ave), mutta syystä tai toisesta hän ei ole missään viihtynyt paria kautta pidempään. Sow’n lisäksi myös monikäyttöinen Egzon Belica voi hoitaa Obilorin vieressä pallollisemman topparin roolin.

Vasemmaksi puolustajaksi Interiin varmistettiin juuri uusi hankinta, kokenut Malin maajoukkuemies Adama Tamboura. Muun muassa Helsingborgissa ja FC Metzissä pelannut, pian 31-vuotias Tamboura saattaa olla erinomainen hankinta. Aivan surkeat kaverit eivät yli 80 maaottelua Frédéric Kanoutén, Seydou Keitan ja Mahamadou Diarran kaltaisten pelaajien kanssa luudi. Toinen vaihtoehto vasemmalle on Henri Lehtonen. Inter-ikoni oli vuosikymmenen alussa murhaavan tehokas laituri, mutta vanhemmiten oikeampi paikka miehelle saattaa olla takaisin puolustuksessa.

Oikean pakin paikalla Interissä jatkaa tuttu mies. Joni Aho kävi kaudella 2013 pelaamassa FC Lahdessa yhden kauden, mutta siellä homma ei sujunut ja edessä oli paluu takaisin kasvattajaseuraan. Interin tutussa ympäristössä homma toimii hyvällä liigatasolla. Viime kaudella repertuaariin tuli uutena temppuna rangaistuspotkut, joita mies ampui varmasti maaliin peräti viisi kappaletta. Belica ja Ari Nyman paikkaavat tarvittaessa.

Keskikenttä

Kaksi nuorta miestä, energinen mutta ailahtelevainen Vincent Onovo (HJK) ja huomattavasti rauhallisempi huippulupaus Kaan Kairinen (FC Midtjylland), siirtyivät hyvän viime kauden jälkeen eteenpäin. Myös Diogo da Costa saa jatkaa matkaansa, mikä ei varmastikaan harmita yhtä paljon Interin kannattajia.

Keskikentän pohjalla Ari Nyman on jälleen yksi pitkän linjan interiläisistä. Monikäyttöisenä pelaajana joutuu pelaamaan ympäri alempaa kenttäpuoliskoa, mutta lienee parhaimmillaan linjan edessä estämässä vastustajan pelinrakentelua älykkäällä sijoittumisellaan ja vahvalla taklauspelillään. Viereensä Nyman saa Kyproksen maajoukkuemiehen Marios Nikolaoun. Kotimaansa ja Kreikan pääsarjoissa uransa viettänyt Nikolaou on kaikesta päätellen vielä Nymaniakin puolustusorientoituneempi. Kalle Kauppi on ollut Interissä jo ikuisuuden, mutta kunnon kehitysaskeleet ovat liigaan murtautumisen jälkeen jääneet ottamatta. Nuoren Oskari Qvickin viime kausi meni polvivamman vuoksi pilalle, mutta potentiaalia on pitkälle.

Interin hyökkäysten rakentelusta suuri vastuu lankeaa Sebastian Mannströmille. Viime kesänä kesken kauden Saksasta Interiin siirtynyt Mannström on vikkelä ja teknisesti taitava, mutta Mika Ojalaan tottuneet Interin kannattajat odottavat mieheltä varmasti alkavalla kaudella enemmän tehoja.

Hyökkäys

Guy Gnabouyou oli kahdeksalla maalisyötöllään Veikkausliigan paras viime vuonna, tehden päälle itsekin kuusi maalia. Miehen pelejä katsoessa ei kuitenkaan tunnu koskaan tietävän, saako nähdä tuon kaltaista loistetta vai täysin näkymätöntä löntystelyä. Jos Gnabouyousta saadaan kaikki irti, muodostaa mies todella vaarallisen laitahyökkääjäparin todennäköisesti Interiin palaavan Kennedy Nwangangan kanssa. Nopea Solomon Duah ja yritteliäs Juho Salminen ovat vaihtoehtoja, mutta kumpikaan ei ainakaan vielä ole valmis profiilipelaajan rooliin.

Yksi Interin talven mielenkiintoisemmista hankinnoista oli Benjamin Källman. Käsipallolegendan poika päätyi itse valitsemaan kuningaslajin, ja on nyt ottamassa ensimmäistä askelta sen kirkkaimpiin suomalaisiin parrasvaloihin. Källman täyttää vasta kesällä 18 vuotta ja on ehdottomasti suuri lupaus, mutta isot maalimäärät ensimmäisellä liigakaudella olisivat yllätys. Viime kaudella Ykkösessä maaleja syntyi 25 pelissä viisi. Philip Njoku aloitti viime kauden vauhdilla iskemällä liigakauden avauspelissä maalin SJK:a vastaan. Sen jälkeen huippuhetket olivat melko vähissä, mutta mies joutuikin usein tuuraamaan itselleen vieraalla paikalla keskikentällä.

Interin kokoonpanoa tutkimalla vaikuttaa, että suurin puute on pomminvarma kymmenen maalin kärkimies. Paljon riippuu Gnabouyoun vireestä ja siitä, kuinka nopeita kehitysaskeleita nuoret Källman ja Njoku ovat talven aikana ottaneet. Liigacupissa Gnabouyou on ollut kolmikosta ainoana tehokas. Källman upotti Suomen cupissa KäPan kahdella maalillaan, mutta otteista Kakkosen joukkueita vastaan ei pidä lähteä liikaa innostumaan.

Pelityyli

Viime kaudella Interillä oli liigan paras maaliprosentti (14,71% laukauksista maaliin). Lisäksi joukkueelle tuomittiin paitsioita enemmän kuin yhdellekään muulle, ja keltaisia kortteja Interiä enemmän keräsivät vain putoajat Jaro ja KTP. Inter on aggressiivinen joukkue. Heillä on vahva puolustus, joka lienee alkavalla kaudella myös viime kautta nopeampi, eikä yhtä altis vastaiskuille. Pallon saadessaan he pyrkivät toimittamaan sen nopeasti ylös, sillä Mannströmin lisäksi keskikentällä ei liikaa pallollista osaamista ole. Hyökkäyksestä löytyy paljon nopeita pelaajia, joille pallo pitää saada mieluummin eteen täyteen vauhtiin kuin jalkaan ja pysähdyksiin. Laitapakit saavat myös kiitettävästi vapauksia nousta tukemaan hyökkäyksiä, sillä keskikentän pohjalla saattaa olla kaksikin varmistavaa pelaajaa. Korkealla pelaavia puolustuksia vastaan jälki voi olla murhaavaa, mutta ongelmia syntyy siinä vaiheessa kun vastustaja alkaa sumputtaa. Todella vaarallista kaukolaukauspelotetta joukkueessa ei taida olla.

Arvio

Jos kausi on Jobin joutsenlaulu, haluaa vanha herra varmasti jättää ikimuistoiset jäähyväiset. Interin pelaajamateriaali on etenkin puolustuksen osalta ihan liigan kärkipäätä. Kunhan Kennedyn siirto varmistuu, alkaa hyökkäyksestäkin löytyä hyvää tasoa ja leveyttä. Maalitykki tasoa Furuholm, Sirbiladze tai Hambo puuttuu, mutta Interillä on kuitenkin kaikki edellytykset nousta taas mitalitaisteluun.