Veikkausliiga on taas
saatu käyntiin! Ensimmäinen kuukausi oli ajoittain yllätyksellinen, yleensä
viihdyttävä ja takuuvarmasti mielenkiintoinen. Alusta lähtien on nähty paljon
upeita maaleja, loistavia torjuntoja ja parranpärinää herättäneitä tapahtumia
niin kentältä kuin sen ulkopuoleltakin. Sarjataulukossa nollat alkavat olla jo
aika vähissä. Jokainen joukkue on aloittanut pistekeräyksen. Jokainen on tehnyt
ja päästänyt vähintään yhden maalin ja jokainen on myös kärsinyt vähintään
yhden tappion. Ilves ja KuPS ovat ainoina välttäneet toistaiseksi tasapelin.
Mestaruuden puolustamisen todella surkeasti aloittanut SJK on ainoana ilman
voittoja, mutta kuten kaikki tietävät, tuo johtuu vain toimistopuolen amatöörimäisestä
virheestä. Kentällä joukkue onnistui PS Kemin kaatamaan. Tässä vaiheessa kautta
sarjataulukosta ei kannata vielä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä vetää,
kun eniten pelanneilla joukkueilla on peräti kaksi kertaa enemmän pelattuja
otteluita kuin kolmen pelin Ilveksellä. Joitain ajatuksia se kuitenkin
herättää.
Sarjaa huhtikuun jälkeen
13 pisteellään johtavasta IFK Mariehamnista on monessa paikkaa puhuttu
positiivisena yllättäjänä. Todella loistava joukkueen alku on ollutkin, mutta
kuten tämän blogin kausiennakossa kirjoitin, on saarelaisten avauskokoonpano
todella laadukas. Se pystyy haastamaan minkä tahansa Veikkausliigajoukkueen
tasaväkisesti. Ongelmaksi kuitenkin voi muodostua kapea materiaali.
Rotaatiomahdollisuutta loukkaantumisten ja otteluruuhkan varalta ei juurikaan
ole. Tämä ongelma alkaa yleensä näkyä vasta kauden edetessä, jolloin
pistemenetyksiäkin varmasti tulee alkukautta useammin. Toistaiseksi kaikki
näyttää kuitenkin hyvältä. Puolustus on tiivis, maalivahti Walter Viitala on ylittänyt
ainakin omat odotukseni ja hyökkäyspään profiilipelaajat ovat onnistuneet
voittoon vaadittavat 1-2 kertaa pelissä.
HJK väijyy heti IFK
Mariehamnin perässä, mutta totutun dominoivaa Klubin peli ei toistaiseksi ole
ollut. Osaksi tähän vaikuttaa varmasti kenties parhaan pelaajan Anthony Annanin
loukkaantuminen, mutta kunnossa olevilla pelaajillakin on vielä varaa parantaa.
Nuori kolumbialainen Alfredo Morelos on maalannut usein ja tehnyt hienojakin
osumia, mutta katoaa liian helposti pois kuvasta kun tarjoilu ei pelaa.
Puolustuksessa toppareiden pelinavaaminen ei täysin vakuuta ja laitapakkien
tuuraajat ovat vähissä. Keskuspuolustaja Ivan Tatomirovic paikkasi oikealla
Ville Jalaston ja Sebastian Sorsan ollessa sivussa. Taye Taiwokaan tuskin
kaikkia pelejä jaksaa, kuka hänet pystyy korvaamaan? Thomas Dähne on
näyttämässä lukuisille epäilijöilleen ja osoittautumassa kelpo torjujaksi. Kehityskohteet
löytyvät kommunikaatiosta ja yleisestä oman alueen hallitsemisesta.
Ilves aloitti kauden
ryminällä kaatamalla niin KuPS:n kuin SJK:nkin vieraissa ja pitämällä maalinsa
puhtaana molemmissa otteluissa. Siihen päälle joukkueen kotiavaus päättyi
kuitenkin tappioon IFK Mariehamnille, joten odotetaan vielä ainakin toukokuu
ennen kuin julistetaan Jarkko Wiss suojatteineen kauden sensaatioiksi.
Taulukon pohjalla SJK on
ehdottomasti alkukauden suurin floppi. Juuri ennen liigakauden alkua
harjoituskaudella pitkän maalittoman putken vetänyt joukkue on kärsinyt
samoista ongelmista Veikkausliigassakin. Maalipaikoille ei päästä, ja nekin
vähät yritykset ovat todella ponnettomia. Hyökkäyspeli yleensäkin on näyttänyt
kovin mielikuvituksettomalta. Aleksei Eremenko jr. hakee palloa niin alhaalta,
että keskikentän ja hyökkäyksen väliin jää valtava aukko. Toisaalta Tuco ja
Tarmo Kink eivät haluttomalla liikehdinnällään tee Eremenkon työtä yhtään
helpommaksi. El-Hadji Kane vaikuttaa ihan hyvältä liigatason topparilta, mutta
Abdoulaye Meite on aivan liian hidas ja kankea. Vaihtoehtoja ei kuitenkaan ole,
vaan niitä joudutaan etsimään laitapakkien joukosta.
Pelaajatilastot
Maalipörssissä on pari
tuttua nimeä kärjessä. Viime kauden kärkikaksikko, Aleksandr Kokko ja Juho
Mäkelä, ovat aloittaneet tuttuun tapaan iskemällä kumpainenkin neljä maalia
viidessä ottelussa. Kokon maali Inter-pelissä näytti puolustajan omalta
maalilta, mutta toistaiseksi se on ainakin tilastoissa merkitty
RoPS-hyökkääjälle. Neljässä maalissa on myös HJK-kaksikko Alfredo Morelos ja
Atomu Tanaka, joista jälkimmäinen oli tämän blogin veikkaus liigan vuoden
pelaajaksi. Kärkipään nimistä ehdottomasti suurin yllätys on FC Interin
puolustaja Egzon Belica, joka on viidessä ensimmäisessä pelissään osunut peräti
kolmesti. Viime kauden 27 liigapelissään mies ei saanut kuparista rikki.
Syöttöpörssin kärjessä on
KuPS:n Mika Ääritalo kolmella maalisyötöllään. Kuopiolaiskannattajat
kritisoivat miehen hankintaa jonkin verran, mutta toistaiseksi Ääritalo
näyttäisi muodostaneen oikein hyvän aisaparin Gbolahan Salamin (3 maalia)
kanssa. Kahdessa syötössä on liuta pelaajia, mm. FC Lahden kolmikko Duarte
Tammilehto, Drilon Shala ja Ivan Solovjev. Billy Ions on syöttänyt PS Kemin
molemmat maalit (kabinetissa muuttunut SJK-tulos vääristää sarjataulukon
maaleja) ja pelejä katsomallakin käy selväksi, että PS Kemin hyökkäyspeli
roikkuu erittäin vahvasti hänen ja Kaby Djalon harteilla.
Korttitilaston kärjessä
heiluu SJK:n Teemu Penninkangas, joka on ottanut keltaisen kortin jokaisessa
neljässä liigapelissään. Penninkangas on kehittynyt selvästi viime kaudesta,
mutta laitapakiksi kömpelö mies joutuu edelleen liian usein tilanteisiin,
joissa ainut vaihtoehto on rikkominen. Hänen perässään kolmessa keltaisessa kortissa olevat Lum
Rexhepi ja Jukka Halme tuskin yllättävät ketään.
Maalivahdeista
kirkkaimmin huhtikuussa loisti Walter Viitala, joka piti veräjän puhtaana peräti
neljässä pelissä kuudesta. Toisaalta PS Kemin Juhani Pennanen ei päästänyt
maaliakaan, mutta pelasi vain joukkueensa kaksi jälkimmäistä peliä. Eniten
palloja taakseen laski KuPS:n Johannes Kreidl, joka antautui viidessä pelissä
10 kertaa.
Kuukauden kokoonpanot
Kaikille yli 15 minuuttia
(käsittääkseni raja menee tuossa minuuttimäärässä) Veikkausliigaottelussa
pelanneille pelaajille jaetaan tilastoarvosana, joka perustuu InStat-nimisen
ulkomaalaisen yrityksen laskutapoihin. Tarkkaa käsitystä laskutavoista minulla
ei ole, mutta selvästi maalit, maalisyötöt, voitetut kaksinkamppailut jne.
vaikuttavat arvosanaan positiivisesti, ja vastaavasti pallonmenetysten ja
harhasyöttöjen kaltaiset tilastot negatiivisesti. Myös ottelun lopputuloksella
tuntuu olevan huomattava merkitys arvosanalle. Pääpiirteittäin yli 200 oleva
arvosana on jo hyvää tasoa ja vastaavasti alle 170 menee avauskokoonpanon
pelaajalle jo heikon puolelle.
Laskin näistä
arvosanoista kullekin pelaajalle keskiarvon ja selvitin näin huhtikuun parhaan
ja heikoimman yksitoistikon. Koska joukkueilla on niin erilainen määrä
pelattuja pelejä, otin kriteeriksi joukkueisiin pääsemiselle vähintään yhden
esiintymisen oman joukkueen avauskokoonpanossa. Tämän lisäksi joukkueen tulee
näyttää suhteellisen normaalilta kokoonpanomuodostelmassa, eli mukana on vain
yksi maalivahti, vähintään kolme puolustajaa ja niin edelleen. InStat-arvosanat löytyvät muiden tilastojen ohella Veikkausliigan nettisivujen Ottelukeskus-osiosta.
Huhtikuun topit
- Walter Viitala (220,7)
päihitti Juhani Pennasen (219) vain erittäin niukasti.
- Formaatiossa pelaajien
pelipaikkoja ei kannata liikaa tuijottaa, vaan heidät on jaettu karkeasti
kategorioihin maalivahdit, puolustus, keskikenttä ja hyökkäys. Joitakin
rajatapauksia välillä puolustus/keskikenttä ja keskikenttä/hyökkäys on, jolloin
pelaaja lokeroidaan niin, että isoimmat keskiarvot pääsevät mukaan.
- PS Kemin Janne
Turpeenniemi (211,3) itselleni kenties se suurin yllättäjä tällä listalla. Miehen
koko nimellä ei myöskään ollut mitään mahdollisuuksia mahtua käyttämäni
sivuston merkkirajoituksen sisään.
- HIFK:n Tuomas Aho (234)
ylivoimaisesti paras puolustaja. Sukunimikaimansa, FC Interin Joni Aho (210,5)
nousi hiuksen hienosti ohi neljänneksi parhaan puolustajan, RoPS:n Juha Pirisen
(210,2).
- Billy Ions (222,8) ja
Diego Assis (221,8) ovat juuri rajatapauksia keskikentän ja hyökkäyksen välillä.
- Njazi Kuqista (232,5)
huomaa heti tämän tilastoinnin heikkouden: ensimmäisestä pelistä kaksi maalia
ja loistava arvosana. Toisesta punainen kortti ja pitkä pelikielto. Riittää
keskiarvoltaan kirkkaasti kokoonpanoon. Ei varmaan kenenkään mielestä kuulu
oikeasti kuukauden parhaisiin.
- Juho Mäkelä (235) tämän
perusteella kuun paras pelaaja.
- Olisi mielenkiintoista
verrata näitä Veikkausliigan valitsemaan kuukauden joukkueeseen, mutta tätä
kirjoittaessa ainakaan minun silmiini sellaista ei vielä ole osunut.
Huhtikuun flopit
- PK-35 Vantaan nuoren
Samu Volotisen (160) arvosanaan vaikuttaa se, että joutui tulemaan vaihdosta
kehiin punaisen kortin saaneen Daniel Kollarin tilalle. Olisi kuitenkin
ainoalla avauskokoonpanon pelilläänkin (162) jäänyt toiseksi huonoimman eli FC
Interin Henrik Moisanderin (163,6) taakse.
- Nuorten pelaajien
epätasaiset esitykset muutenkin avainsana tällä listalla. Juha Hakola ja Steven
Morrissey ainoat yli 21-vuotiaat pelaajat.
- VPS:n rohkea pelitapa
kerää kiitosta, mutta InStat-arvosanassa se ei vielä näy. Eniten edustajia
tällä listalla neljällä kappaleella.
- Steven Morrissey
(135,5) selkeästi koko huhtikuun huonoin avauskokoonpanossakin esiintynyt
pelaaja. Toisena FC Interin Juho Salminen (146,7).
- Vaihdosta tullessa huono
arvosana on selkeästi helpompi saada. Muun muassa Tomi Petrescu (132), Lucas
Lingman (152,7) ja Jesse Sarajärvi (150) mahtuisivat puhtaasti arvosanansa
puolesta heittämällä listalle.