Kausiennakko 2016: PS Kemi

Logo: Wikipedia

Lappiin saadaan pitkän tauon jälkeen liigatasolle paikallistaistelun makua, kun PS Kemi pääsee pelaamaan historiansa ensimmäistä Veikkausliigakautta. Joukkue teki HIFK-tyyliin kovan tempun ottamalla kaksi peräkkäistä sarjavoittoa ja nousemalla kahdessa vuodessa Kakkosesta liigaan. Olosuhteiden osalta tämä nousu tuli liian aikaisin ja joukkue joutuu pelaamaan alkukauden evakossa Rovaniemellä sekä Oulussa, mutta onko organisaatio muuten valmis?

PS Kemillä on ainakin yksi selkeä ero verrattuna muihin viime vuosina nopeasti Kakkosesta liigaan nousseisiin joukkueisiin (SJK, Ilves, HIFK). Siinä missä noista joukkueista löytyi jo valmiiksi tukku rutinoituneita liigamiehiä, oli monet Kemin vastuunkantajista vielä kehitysvaiheessa olevia nuoria pelaajia. Oikeastaan vain Tuomo Könösen ja Janne Turpeenniemen voi sanoa omaavan kunnolla liigakokemusta. Nähtäväksi jää, kuinka tuo kokemuksen puute vaikuttaa.

Kemi tulee lähtökohtaisesti olemaan useimmissa peleissä vastaanottavana osapuolena. Tätä silmällä pitäen joukkueesta löytyykin hyvin liikkuvia ja aktiivisia hyökkäyspelaajia. Näin ensimmäisellä kaudella Kemillä piilee myös yllätysmomentti takanaan. Päävalmentaja Jari Åhman on Kemin ulkopuolella aika tuntematon nimi, eikä kaupungin oman pojan työkalupakin laajuutta vielä oikein tiedetä. Haastava kausi joukkueelle on tulossa, säilymisestä ylöspäin kaikki on pelkkää plussaa.

Maalivahdit

Juhani Pennanen taisteli melko tasaväkisesti viime kaudella ykkösvahdin paikasta Daniel Kollarin kanssa, mutta hävisi sen lopulta pelaten jonkin verran vähemmän otteluita. Nyt jälkimmäinen on poissa ja Pennanen näyttäisi saavan selkeän ykköstorjujan viitan. Eri asia on, onko miehen hartiat siihen tarpeeksi leveät. Ei ole kovin ulottuva, eikä muutenkaan luottamusta herättävä maalivahti. Kakkoseksi tuleva Jusa Impiö on tasoltaan arvoitus. Maalivahtien varaan ei Kemissä voida paljon laskea.

Puolustus

Toppariosastolle PS Kemi teki talven kovimman kaappauksensa, kun SJK:n takalinjoilla kaksi kautta eniten minuutteja pelannut serbitoppari Zeljko Savic siirtyy nousijajoukkueeseen. Savic on eleettömän varma, hyvin sijoittuva ja liikkuva puolustaja. Mies on suhteellisen pallovarma, mutta tietää omat rajansa eikä yritä ottaa liian suurta roolia pallollisena. Viereen asettuu yksi nousukauden avainpelaajista, Kalle Taimi. Isokokoinen Taimi on hyvä pääpelaaja ja onnistunut viime kausi on tuonut otteisiin roiman annoksen itseluottamusta. Uutena vaihtoehtona on myös brasilialainen Muller, isokokoinen ja melko monipuolinen toppari hänkin. Ruotsalainen Felix Gustavsson täydentää toppariosaston.

Vasemman puolustajan tonttia hallinnoi pitkän linjan PS Kemi-pakki Aleksi Räihä. Aikamoinen peruspakki ilman huippuominaisuuksia, liigavauhti tulee olemaan iso haaste. Varalla on vanha kunnon Tuomo Könönen, joka on jo siirtynyt valmennustiiminkin puolelle mutta tarvittaessa hyppää edelleen kenttäviivojen sisäpuolellekin. Tuo todella tärkeää kokemusta nuoreen joukkoon.

Oikealla puolustuksessa nähdään David Bitsindou. Atleettinen ranskalainen pystyy pelaamaan topparinakin, mutta omin paikka on laidassa. Ei tuo hyökkäyspeliin paljon mitään. Luotettavana perusvarmana vaihtoehtona on Janne Turpeenniemi. Mies kävi parin kauden ajan ihmettelemässä Ruotsin alasarjojen metkuja, mutta siirtyi viime kaudeksi Kemiin ja on nyt neljän vuoden tauon jälkeen taas liigassa.

Keskikenttä

Jaron pudottua liigasta ei mennyt kauaa, kun PS Kemi hankki kaupungin oman pojan Joona Vetelin joukkueeseen. Veteli murtautui yllättäen viime kaudella Jaron avauskokoonpanoon ja osoitti pärjäävänsä liigatasolla oikein hyvin. Teki maaliskuussa myös U21-maajoukkuedebyyttinsä. Monipuolinen pelaaja hallitsee monta pelipaikkaa, mutta energisen liikkeensä ja hyvän pallokosketuksensa ansiosta parhaimmillaan keskikentän keskustassa pelin moottorina. Vaihtoehtona siihen rooliin on myös Matias Ojala. Oululaista on hehkutettu 15-vuotiaasta lähtien, mutta isot kehitysaskeleet ovat jääneet ottamatta. Nyt saa vihdoin reilun näytönpaikan liigatasolla.

Vieressä puolustavammassa roolissa nähdään Saku Kvist. Samaa 1995 syntyneiden ikäluokkaa kuin kaksi edellistäkin keskikenttämiestä, pääsee nyt ensimmäistä kertaa kokeilemaan liigavauhtia. Myös entinen hyökkääjä, Englannin kolmannella ja neljännellä sarjatasolla pitkään pelannut Ryan Gilligan on vaihtoehtona.

Kymppipaikalle Kemissä asetellaan Aliu ”Kaby” Djalo. Portugalin poikamaajoukkueissakin pelannut Kaby oli viime kauden lainalla romanialaisesta Gaz Metanista, mutta siirtyi nyt pysyvällä sopimuksella PS Kemiin. Energinen pelaaja, mutta ei päässyt Ykkösessäkään koville tehoille.

Hyökkäys

Hyökkäyskolmikon vasemmassa laidassa on viime kaudella Ykkösen parhaaksi pelaajaksi valittu Billy Ions. Ions on ovela ja vikkelä liikkeissään ja maalin edustalla tehokas. Viime kaudella syntyi 17 maalia, nyt saa näyttää mihin rahkeet riittävät liigapuolustuksia vastaan. Talvikausi on ollut lupaava.

Oikeassa laidassa taas on jo muutaman vuoden erinäisiä suomalaisia joukkueita edustanut Cornelius Stewart. Huippunopea Saint Vincent ja Grenadiinien maajoukkuemies pääsee liikkeensä ansiosta maalipaikoille, mutta viimeistely jättää toivomisen varaa. Viimeinen ratkaisu myös syöttöyrityksissä usein heikko.

Keskushyökkääjänä avaa serbialainen Sasa Jovovic, joka omistaa ainakin helposti liigan komeimman partavärkin. Viimeisteli Ykkösessä maalin keskimäärin joka toisessa pelissä. Osoitti hyvää yhteispeliä Ionsin kanssa, samaan on potentiaalia liigassakin. Vaihtoehtona on isokokoinen amerikkalaishyökkääjä Christian Eissele. Viimeisteli aikoinaan PS Kemissä Kakkosessa lähes maali per peli -tahtia, kunnes siirtyi Ruotsiin. Siellä homma ei toiminut, joten palasi Kemiin ja teki viime kauden päätteeksi 11 pelissä 7 osumaa. Maalivainu on eittämättä huippuluokkaa, mutta liigataso häneltäkin vielä kokematta.

Pelityyli

PS Kemin suurin mahdollisuus pärjätä on luottaa nopeaan vastaiskupeliin. Hyökkäyspäästä löytyy hyvällä liikkeellä varustettuja pelaajia, jotka hakeutuvat maalipaikoille ja myös viimeistelevät hyvin. Näin siis ainakin Ykkösessä. Keskikentälle saatu mukavasti pallokosketusta Joona Vetelin ja Matias Ojalan muodossa, joten kotikentällä voidaan pyrkiä pallonhallintaankin. Laitapuolustajat eivät ole isossa roolissa hyökkäyspelissä.

Kemiläisten puolustuslinja ei ole se kaikista vikkelin, joten kovin korkealta he varmaankaan eivät prässää. Myöskään maalivahtipeli ei herätä luottamusta, joten paras vaihtoehto on tiivis puolustusryhmitys. Toppariosastolla on raamikkaita pelaajia, mutta Savicia lukuun ottamatta liigakokemus on nolla. Keskikenttäpelaajista Joona Veteli jaksaa ja pystyy auttamaan myös puolustuspelissä, mutta muiden tason riittäminen on vielä epäselvää.

Arvio

PS Kemin suuri mahdollisuus on siinä, että monet pelaajista ovat liigavastustajille tuntemattomia. Samalla tietysti liian kokematonta ryhmää voi pitää myös uhkana. Ionsin ja Eisselen kaltaiset pelaajat ovat tehneet alemmilla tasoilla murskaavaa jälkeä, mutta se ei aina välttämättä siirry suoraan liigakentille. Kemin rosterista löytyy paljon naamoja, mutta vain noin avauskokoonpanollinen on varmasti liigatasoa.

Isoimmat kysymysmerkit ovat maalivahtien sekä rotaatiopelaajien tason riittävyys. Nopeaan tahtiin pelattavassa liigassa jälkimmäisiäkin tarvitaan paljon. PS Kemi menettää myös kotietuaan jonkin verran, kun se pelaa alkukauden evakossa. Tiedossa on vaikea kausi, ja putoaminen ratkennee vasta viimeisillä kierroksilla suuntaan tai toiseen.

Kausiennakko 2016: PK-35 Vantaa

Logo: Wikipedia

Täksi kaudeksi liigaan nousseella seuralla on värikäs historia, jota voidaan seurata aina Viipuriin ennen jatkosotaa. Sieltä tie on kulkenut erinäisiin Pohjois-Helsingin kaupunginosiin, kunnes kaudeksi 2009 miesten ja naisten edustusjoukkueet päättivät erkaantua emoseurasta ja muuttaa Myyrmäkeen. Seuranneet seitsemän kautta PK-35 Vantaan nimellä nykyisin kulkeva joukkue pelasi Ykkösessä, kunnes viime syksynä KTP:n päihittäminen nousukarsinnoissa johti nousuun pääsarjatasolle.

Vantaalle siirtymistä motivoi paitsi paremmat olosuhteet, myös pyrkimys laajentaa kannatuspohjaa. Myyrmäen jalkapallostadion onkin varmasti Pukinmäen liikuntapuistoa mukavampi paikka pelata ja katsoa jalkapalloa. Yleisömäärien suhteen nousua ei ole kuitenkaan tapahtunut, kun helsinkiläiset eivät enää eivätkä vantaalaiset vielä ole joukkueesta kiinnostuneet. PK:lla on kuitenkin liigan värikkäin valmentaja ja kentällä liuta taitavia mutta temperamenttisia pelaajia, joten neutraalista näkökulmasta se on hyvinkin mielenkiintoinen seurattava.

Mielenkiintoista on meno PK:n kulisseissakin. Seuran osakkaista löytyy päävalmentaja Shefki Kuqin ja ykköshyökkäjä/urheilutoimenjohtaja Pablo Couñagon nimien lisäksi nyt myös Jaajo Linnonmaan ja Ville Pusan kaltaisia julkkisomistajia. Kentällä Myyrmäessä tullaan näkemään iloista, lyhytsyöttöpeliin perustuvaa hyökkäämistä, mutta puolustuksen tason riittäminen on suuri kysymysmerkki. Hermokontrollin pettämisestä johtuvilta ylilyönneiltäkään tuskin vältytään.

Maalivahdit

Pitkäaikainen ykkösmaalivahti, joukkueen viimein liigaan torjunut Miikka Häkkinen siirtyi ilmeisesti siviilielämän kiireiden vuoksi Kakkosen KäPaan, jättäen melkoisen aukon täytettäväksi. Tilalle saapui PS Kemistä Daniel Kollar. Shefkille tuttu mies kauden 2014 Hongasta, joten ehkä siellä tiedetään mitä saadaan. Nuorella miehellä on tietysti vielä kehittymisen varaa, mutta ennalta kyseessä on yksi liigan heikommista ykkösmaalivahdeista. 17-vuotiaalla Samu Volotisella ei vielä kovista miesten peleistä kokemusta ole.

Puolustus

Eittämättä tärkein mies puolustuksessa on toppari Kim Raimi. Joukkueen kapteeni on ainoana edustanut sitä koko Vantaa-ajan. Isokokoinen ja vahva puolustaja, mutta pystyy myös kelvolliseen pelinavaamiseen. Aiemmin keskikentällä pelannut Konsta Rasimus siirtyi viime kauden lopulla toppariksi ja keräsi esityksistään paljon kehuja. Siinä vantaalaisilla on keskimääräistä parempi pallollinen topparipari. Kolmantena vaihtoehtona on Kosta Manev, joka esiintyi viime kaudella paljon myös vasempana pakkina.

Tuonne vasemman laitapuolustajan tontille siirtyi syksyn karsintavastustaja KTP:n Ilari Äijälä. Tuo yli 200 liigapelillään ennen kaikkea pääsarjakokemusta joukkueeseen. Hyvät vasemman jalan keskitykset, voi pelata myös linkkinä. Toinen vaihtoehto on edellä mainittu vauhdikas Manev, joka valittiin joukkueen sisäisesti viime kauden parhaaksi pelaajaksi.

Riittävän tasoista varsinaista oikeata pakkia joukkueesta ei löydy, joten aiemmin urallaan ylempänä viihtynyt, mutta viime kaudella tuolla peluutettu Yerai Vilaboa hoitanee sen tontin. Taitava pelaaja nousee vahvasti tukemaan hyökkäyksiä ja jaksaa pitää tempoa yllä koko 90-minuuttisen ajan. Nuori Bob Diasonama on vaihtoehto, mutta epävarma sellainen.

Keskikenttä

Nuori lupaus Daniel Rantanen siirtyi HIFK:iin, mutta keskikentän ulkomaalaistungoksessa peliaika olisi saattanutkin jäädä vähiin. Keskellä tärkeässä roolissa tulee olemaan Carlos Portela. Mies rytmittää peliä, käynnistää hyvin hyökkäyksiä ja pelaa muutenkin kokonaisvaltaisesti älykkäästi. Tasapainottavassa roolissa voidaan peluuttaa myös kokenutta kosovolaista Ymer Xhaferia.

Keskikentän keskustan hyökkäävämpään rooliin on tarjolla kaksi Suomen oloihin erinomaisen taitavaa pelaajaa. Brasilialainen Lucas Kaufmann siirtyi täksi kaudeksi Ekenäs IF:n riveistä Vantaalle. Tekninen ja älykäs pelinrakentaja pystyy myös ratkomaan pelejä, kuten kaksi maalia kahdessa Liigacupin ottelussa talvella osoittaa. Yhtä lailla taidokkaaseen ja nopeaan pelinrakenteluun pystyvä on espanjalainen Mateo Míguez.

Vasemmalla laidalla pelaava, Myyrmäen Messiksi nimetty argentiinalainen Lucas Garcia on kenties taitavin koko porukasta. Uskomaton pallokontrolli yhdistettynä juonikkaisiin ratkaisuihin oli myrkkyä vastustajille Ykkösessä ja on hyvällä todennäköisyydellä sitä myös Veikkausliigassa. Ilari Äijälä on vaihtoehto, muttei sovellu yhtä hyvin yhteen vahvoja nousuja tekevän Manevin kanssa.

Oikealle laidalle yksi vaihtoehto on Jazzista siirtynyt Kevin Mombilo. Nopea pelaaja jättää rytminmuutoksellaan vastustajia jälkeen, mutta muut avut eivät ole hyvää liigatasoa. Keskikentän yleismies Marcus Heimonen pystyy paikkaamaan niin laidalla kuin keskelläkin.

Hyökkäys

Kärjessä nähdään kaksi valmentaja Kuqille hyvin tuttua pelaajaa, Pablo Couñago joka on pelikaveri jo Ipswichin ajoilta, sekä pikkuveli Njazi Kuqi. Couñago on taitava ja älykäs hyökkääjä, joka viimeistelee todella hyvin. Liike ei enää kuulu miehen vahvuuksiin, mutta paikkaa sen pelikäsityksellään. Kuqi on enemmän puhdas kärkimies, hyvä suojaamaan palloa ja vaarallinen pääpelaaja boksissa. Kärkipari soveltuu hyvin yhteen ja saattavat tehdä kovaa jälkeä Garcian, Míguezin, Vilaboan ja kumppaneiden tarjoiluista. Vaihtoehtona ovat Aleksi Ristola ja Masar Ömer, joista kumpikin on enemmän suoraviivaisia pystyynjuoksijoita, joista ei pelinrakenteluvaiheessa juuri apua ole.

Pelityyli

Shefki Kuqin alaisuudessa PK-35 Vantaan tunnetuin tavaramerkki on kaunis lyhytsyöttöpeli. Keskikentältä löytyy älykkäitä, hyvän syöttötekniikan omaavia pelaajia, jotka pystyvät pallonhallintaan useimpia liigajoukkueitakin vastaan. Laitalinkkien kaventaessa keskelle aukeaa tilaa vahvasti nouseville laitapakeille, jotka tarjoavat uusia murtautumismahdollisuuksia, mikäli vastustaja tukkii keskustan. Hyökkäyspelistään PK tunnetaan, ja se saattaa ajautua muutamaan kertaan kaudella maalintekokilpailuun.

Puolustuspeli onkin huomattavasti suurempi kysymysmerkki. Materiaali on todella kapea, eikä ensimmäisiltä vaihtoehdoiltaankaan ihan hyökkäyspään tasolla. Kim Raimin johtama linja joutuu usein koetukselle, kun varsinaiset puolustavat keskikenttäpelaajat puuttuvat.

Yhtenä mielenkiintoisena pointtina on joukkueen pelaajien ja johtohenkilöiden pään kestävyys. Liigacupissa nähtiin jo punaisia kortteja, katsomoon poistamisia ja torikokouksia. Shefki Kuqi on saanut maineen räyhääjänä, eikä asenteita miestä kohtaan ainakaan paranna nykyinen uhriksi heittäytyvän rooli. Nämä asiat ovat tuttuja vastustajillekin, mitä käy kun Mehmet Hetemaj’t ja Duarte Tammilehdot pääsevät otteillaan ihon alle?

Arvio

PK-35 Vantaan avauskokoonpano on todella laadukas etenkin hyökkäyssuuntaan. Joukkue tulee tekemään paljon maaleja ja olemaan yksi viihdyttävimmistä seurattavista. Materiaali on kuitenkin kapea, varsinkin puolustuksessa samat miehet joutuvat kovalle kuormitukselle. Joukkue kaipaisi myös kotiyleisöltä äänekkäämpää tukea kuin ennen. Vaikka pelissä pitää tunnetta ollakin, hermot pitäisi pystyä pitämään kurissa.

Veikkausliigassa marginaalit ovat pienet, ja PK-35 Vantaa on yksi niistä joukkueista, jotka taistelevat mistä vain sijoituksista välillä 5-9. Kokoonpano on liian laadukas ajautuakseen putoamistaisteluun, mutta toisaalta joidenkin tahojen mitalipuheetkin ovat vielä tässä vaiheessa turhaa haihattelua.

Kausiennakko 2016: KuPS

Logo: Wikipedia

Kuopion Palloseura on yksi Suomen perinteisimmistä jalkapalloseuroista, mutta viime vuosikymmenet eivät edustustasolla ole järin menestyksellisiä olleet. Oikeastaan 80-luvulta lähtien KuPS on todella harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta viihtynyt joko pääsarjan alemmassa kastissa tai toisella sarjatasolla.

Tähän pitkään suvantovaiheeseen on odotettu muutosta siitä lähtien, kun pankkiiri Ari Lahti pelasti seuran konkurssilta ja ryhtyi pääomistajaksi loppuvuodesta 2006. Lahti on sijoittanut KuPSiin valtavat määrät rahaa ja joukkue on sentään onnistunut vakiinnuttamaan paikkansa pääsarjassa, mutta yhtä hopeamitalia kummoisempaa menestystä ei Lahden vuosina ole tullut. Seuran budjetti on kuitenkin joka vuosi liigan kärkipäätä, joten enemmänkin sopisi odottaa.

Juniorityö Kuopiossa on kuitenkin hyvää, sillä joka vuosi edustusjoukkueen portteja kolkuttelee muutama uusi savolaisjunnu. Osa näistä jatkaa matkaansa muihin seuroihin, mutta moni onnistuu myös murtautumaan kasvattajaseuransa edustukseen. KuPS onkin hieman Interin tapaan sekoitus omia kasvatteja ja ulkomaalaisvahvistuksia vain muutamalla muualta tulleella suomalaisella vahvistettuna. Tämän kauden avauskokoonpano näyttääkin vahvalta, mutta osa profiilipelaajista on vasta hiljattain saapunut Kuopioon, eikä rinki vaikuta kovinkaan leveältä. KuPSin täytyisi ehdottomasti parantaa viime kauden yhdeksännestä sijasta, mutta mitään mitalitaistoa ei taaskaan ole luvassa.

Maalivahdit

Tomi Maanoja siirtyi FC Lahteen, joten KuPSissa jouduttiin talvella ykkösmaalivahdin metsästykseen. Joukkue testasi paria ulkomaalaista maalivahtia, joista Hamburger SV:n organisaation 20-vuotias Johannes Kreidl vakuutti lainasopimuksen arvoisesti. Itävaltalainen ei ole juuri vielä aikuisten pelejä urallaan ehtinyt pelaamaan, mutta raamit ovat 194-senttisellä ainakin kohdallaan. Kakkosena jatkaa oma kasvatti Joonas Pöntinen, joka hieman omituisesti toimii myös joukkueen maalivahtivalmentajana. Annetaan ehdottomasti Kreidlin näyttää osaamisensa, mutta lähtökohtaisesti uskoisin maalivahtipelin heikentyvän.

Puolustus

KuPSin toppariosastolta poistuvat Toni Markic ja Stephen McCarthy, joista ensimmäisen lähtö kirpaisee. Oikea pakki Dani Hatakka sai sopimuksen Norjaan SK Branniin, vaikka miehen kausi Kuopiossa ehkä olikin pieni pettymys. Lisäksi KuPS sai todella huonoja uutisia, kun kahden vuoden jatkosopimuksen solminut, lähinnä oikean pakin tontilla esiintynyt lupaava Hamed Coulibaly loukkasi jalkansa talvella, eikä luultavasti pelaa koko Veikkausliigakaudella.

Tuon oikean laitapuolustajan tontin itselleen saattaa ottaa juuri sopimuksen seuran kanssa allekirjoittanut Aliyu Abubakar. Nuorella nigerialaisella on alla kova meriitti, alle 17-vuotiaiden maailmanmestaruus, mutta tuo ei vielä välttämättä kerro paljoakaan Veikkausliigassa pärjäämisestä. Aliyu on koulutukseltaan enemmänkin toppari ja lähes kaksimetrisenä kolossina sopiikin sille paikalle, mutta ilmeisesti liike riittää myös laitapuolustajan tontille. Kuopioon palaava oma kasvatti Atte Hoivala on vaihtoehto, muttei kovin vakuuttava sellainen. Sharp Räsänen esitti talvella melko lupaavia otteita U17-maajoukkueen Minskin turnauksessa ja saanee jonkin verran minuutteja kauden aikana, muttei ehkä vielä ole valmis ottamaan säännöllistä roolia.

Vasempana puolustajana jatkaa oma kasvatti Tuomas Rannankari. Rannankari on hyökkäämisessä liigan parhaita laitapakkeja, innokas nousemaan ja melko tarkka keskittämään. Viime kaudella jo vastustajatkin tiesivät tämän varsin hyvin ja keskitykset pelattiinkin tarkemmin pois. Hoitaa tonttinsa kohtuullisesti myös alaspäin. Ideaalitilanteessa pelaa kaikki pelit, mutta korvaajaa etsitään tarvittaessa esimerkiksi Hoivalasta ja Räsäsestä.

Toppariosastolla KuPS solmi jatkosopimuksen Babacar Diallon kanssa. Diallo pelasi viime kaudella yhtä lukuun ottamatta kaikki KuPSin liigaottelut ja oli jatkuvasti joukkueen tasaisimpia suorittajia. Mies muodostaa todella kovan, fyysisen toppariparin nigerialaisen Azubuike Egwuekwen kanssa. Egwuekwe siirtyy KuPSiin kotimaansa Warri Wolvesista. 195-senttinen järkäle on pelannut useita kymmeniä A-maaotteluita Nigerian vihreissä. Ennakolta topparikaksikko on liigan parhaita. Abubakar ja nuori Mikko Pitkänen kyttäävät jäljelle jääviä minuutteja.

Keskikenttä

Viime kauden joukkueen keskustasta poistuivat Charlie Trafford ja vahva pallonriistäjä Ebrima Sohna. Myös lupaava oma kasvatti Aatu Laatikainen on poissa, mutta nimenomaan koska jäi KuPSissa vähäiselle vastuulle. Korvaaja saattaa olla kovaa laatua, nimittäin toinen kolmesta Nigerian A-maajoukkuemiehestä, Paul Onobi. Syksyllä Nigerian valmentaja Sunday Oliseh penkitti tärkeässä MM-karsintapelissä Swazimaata vastaan muuan John Obi Mikelin Onobin edeltä, joten potentiaalia Veikkausliigaan kovaksi keskikentän johtajaksi on. Viereensä Onobi saa Patrick Poutiaisen. Poutiainen on perushyvä rotaatiomies, mutta vakioavaajaksi korkealle tähtäävään liigajoukkueeseen hänestä ei taida olla. Muut vaihtoehdot viihtyvät paremmin hyökkäävämmissä rooleissa, joten voisi kuvitella KuPSin etsivän vielä yhtä keskikenttämiestä.

Kymppipaikalle KuPS saa takaisin viime kaudesta suuren osan loukkaantumisen takia missanneen maestron Petteri Pennasen. Hyvällä tekniikalla ja syöttötaidolla sekä erinomaisella pelikäsityksellä varustettu Pennanen tulee olemaan todella tärkeä palanen KuPSin hyökkäyspelissä. Unohtaa ei sovi myöskään miehen suurta keltamustaa sydäntä, jonka ansiosta Pennanen antaa kaikkensa kentällä. Viime kaudella erittäin miehekkäitä otteita ajoittain esittänyt Urho Nissilä toimii vaihtoehtona.

Hyökkäys

Vasemmasta laidasta KuPS-kapteeni Miikka Ilo lopetti uransa ja siirtyi saman seuran sisällä toimistohommiin. Myös suurten odotusten jälkeen flopannut, ykköskärjeksi hankittu Irakli Sirbiladze sai lähteä. Oikean laidan Tristan Bowenkin jatkanee uraansa muualla. Parin hankinnan lisäksi nuo paikat täytetään vahvasti sisältäpäin nuorten pelaajien toivottavan kehityksen myötä.

19-vuotias Saku Savolainen saa tällä kaudella mahdollisuuden vallata vasemman laitahyökkääjän tontin itsellensä. Savolainen oli jo viime kaudella noin puolissa KuPSin Veikkausliigapeleistä avauskokoonpanossa ja nyt rooli laajenee entisestään. Nopea ja taitava pelaaja, eikä kuitenkaan fyysisestikään enää mikään raakile. Vaihtoehtona on vuotta nuorempi ja vielä lupaavampi Ilmari Niskanen, joka ei kuitenkaan ihan kauden alusta ole kunnossa toipuessaan aivoleikkauksesta. Nuorukainen vaikuttaisi olevan kuitenkin oikeanlaisella asenteella liikkeessä joten varmasti hänet nähdään ennen pitkää takaisin kentillä.

Toiseen laitaan on tarjolla Juha Hakola. Todella liukas ja teknisesti taitava laituri, parhaimmillaan jopa maajoukkuetason pelaaja. Loukkaantumiset ovat kuitenkin sotkeneet miehen uraa pahasti, joten liikaa ei hänen varaansa pysty laskemaan. Hyvänä vaihtoehtona kymppipaikan lisäksi oikeaan laitaan on Urho Nissilä. Pienikokoinen pelaaja, mutta kovan asenteen ja oikea-aikaisuuden ansiosta onnistui viime kaudella muutaman päämaalinkin iskemään. Myös FC Lahdesta siirtynyt Mika Ääritalo on vaihtoehto. Entinen iso lupaus ja parhaana TPS-vuotenaan yli 10 maalin mies, mutta viime vuodet ovat olleet melkoista alamäkeä. On kuitenkin tuttu mies valmentaja Marko Rajamäelle, joka ehkä voi saada Ääritalosta vielä tehoja irti.

Kärkeen saapui kolmas Nigerian A-maajoukkuemies Gbolahan Salami. Ehti vuosi sitten jo siirtyä Belgradin Punaiseen tähteen, mutta seuran rahaongelmien vuoksi sopimus purettiin. On ollut lähellä siirtoa myös Aston Villaan, mutta Englantiin taas ei työlupaa irronnut. Perinteiseen nigerialaiseen tyyliin kyseessä on vahva ja nopea hyökkääjä. Jos pääsee lähellekään maanmiehensä Dickson Nwakaemen tasoa ollaan Kuopiossa varmasti tyytyväisiä. Ääritalo ja Savolainen ovat ainakin mahdollisia korvaajia.

Pelityyli

Marko Rajamäki vaikuttaa varsin fiksulta ja analyyttiselta valmentajalta, mutta siitä huolimatta KuPSin peli oli viime kaudella kaoottista. Pitkät roiskaisut tuntuivat olevan päätapa hyökätä ja keskikenttäpelaajien niskat kipeytyivät yli lentäviä palloja ihmetellessä. Iso syy tuohon saattaa toki olla se, että Pennasen loukkaannuttua keskustasta ei kovin vahvaa pallollista pelaajaa löytynyt. Jos Pennanen on kunnossa niin hänessä ja varmasti myös Onobissa Rajamäellä on käytössään jo kaksi tällaista. Paljon käytetty ase viime kausina on ollut myös vasemman puolustajan Tuomas Rannankarin nousut ja keskitykset. Rannankari oli 2014 liigan ahkerin ja yksi tarkimmista keskittäjistä. Tuo kuvio on kuitenkin vastustajillekin hyvin tuttu, joten muitakin murtautumismalleja repertuaarista on löydyttävä.

Edellä linkatussa Jalkapallolehden jutussa Rajamäki myöntää, että puolustuspelissä pyritään tarkoituksellisesti ohjaamaan vastustajaa laitaan, josta maali on luonnollisesti vaikeampi tehdä. Joukkueesta löytyy isokokoinen maalivahti ja ilmassa vahvoja toppareita, joten laidoilta mahdollisesti tulevat keskitykset pystytään hoitamaan kovalla prosentilla. Keskikentältä puuttuu Ebrima Sohnan kaltainen vahvasti puolustusorientoitunut pihkatappi, mutta Onobilla on ainakin fyysiset valmiudet senkin puolen hoitamiseen.

Arvio

KuPSin kuuluisi liigan neljänneksi suurimmalla budjetilla taistella aivan muista sijoituksista kuin viime kauden yhdeksännestä sijasta. Uudet nigerialaiset ovat paperilla kovia hankintoja, mutta työlupa-asioiden viivästymisen takia heidät saatiin Suomeen paljon aiottua myöhemmin. Alkukausi saattaa vielä mennä ilmastoon, pelitapaan ja muihin asioihin totutellessa.

Toinen mietityttävä asia on materiaalin kapeus. Hyökkäyspäästä löytyy usealla pelipaikalla pelaamaan kykeneviä pelaajia, mutta yhdenkin palasen puuttuminen voi aiheuttaa useiden muiden siirtelyn, mikä ei ole tilanteena täysin ideaali. Avauksen laitapakeille ei oikein tasokkaita vaihtoehtoja löydy, ja maalivahti Kreidlkin on vielä jokseenkin kääntämätön kortti.

Kuopiosta löytyy kerta kaikkiaan liikaa kysymysmerkkejä, että uskoisin sijoituksen dramaattisesti nousevan. Sarjataulukon ylempään puoliskoon sijoittuminen olisi jo hyvä suoritus.

Kausiennakko 2016: Ilves

Logo: Wikipedia

Viiden vuoden tauko ilman tamperelaista joukkuetta pääsarjassa päättyi viime huhtikuussa, kun Ilves kohtasi vieraskentällä FC Interin. Ilvekseen ei yllättävän nousun jälkeen iskenyt tyypillinen vauhtisokeus, vaan seura pysyi ylpeästi puoliammattilaisena. Kentällä joukkue osoitti kuuluvansa liigaan karistaen putoamispeikon kannoilta jo hyvissä ajoin ja sijoittuen lopulta kahdeksanneksi. Yleisö löysi loistavasti tunnelmallisen Tammelan lehtereille ja maaliskuussa iloinen uutinen kertoi Ilveksen tehneen viime tilikaudella Veikkausliigaan hienon 73 000 euron voiton.

Kaikkea hyvää meininkiä tietysti varjosti ikävä välikohtaus, kun päävalmentaja Keith Armstrong jätti liigapelin väliin kommentoidessaan samanaikaisesti televisiossa Englannin Valioliigaa. Ilves antoi tuon tempun jälkeen Kekelle kenkää, mutta irtisanomista tullaan puimaan oikeussalissa. Armstrongin apuvalmentaja Mauro Baruffato hoiti viime kauden loppuun, mutta täksi kaudeksi uudeksi päävalmentajaksi valikoitui tamperelainen keskikenttälegenda Jarkko Wiss. Wissillä on varsinaista valmentajakokemusta oikeastaan vain poikamaajoukkueista, joten tämä on miehelle suuri ja varmasti mielenkiintoinen haaste.

Ilves on tehnyt muutaman hyvän hankinnan ja paperilla joukkue on hieman viimekautista parempi. Monesti puhutaan kuitenkin toisen kauden kirouksesta, kun joukkue on vastustajille tuttu eikä pääse enää yllättämään. Kokematon valmentajakaan ei välttämättä asiaa auta. Ilveksellä saattaa hyvinkin olla syksyllä edessä putoamistaistelu.

Maalivahdit

Mika Hilander palasi Ilveksen mukana Veikkausliigaan, ja oli selkeästi joukkueen tärkein pelaaja pelastaen joskus yksinään pisteitä ailahtelevan puolustuslinjan takana. On ollut liigassa jo pitkään, vaikka se ei tilastoissa niin näykään. Toimi nimittäin aikoinaan neljä kautta kaikki pelit pelanneen teräsmies Mikko Kavenin kakkosena. Nyt mies on kiistaton ykkönen ja pelipaikkansa sekä koko liigan eliittiä, mistä kertoo kaksi valintaa kuukauden pelaajaksi viime kaudella. Kruunuksi upeasta kaudestaan Hilander sai vielä kutsun talvimaajoukkueeseenkin. Niin kauan kuin mies on kunnossa, ei Ilveksellä ole tällä osastolla hätää. Muut maalivahdit ovat 19-vuotias Antti Kuusinen ja 15-vuotias Otto Huuhtanen, joilla ei miesten sarjoista pelikokemusta ole.

Puolustus

Ilveksen puolustuksesta ei tärkeitä pelaajia poistunut kuin Antti Ojanperä, joka lopetti komean uransa viime kauden päätteeksi. Tilalle hankittiin Ykköseen pudonneesta KTP:sta Felipe Aspegren. Aspegren ei ole oikein omaa paikkaansa löytänyt, ja Ilveksestä tulee nuorelle miehelle jo viides liigaseura neljän kauden sisällä. Myös pelipaikka on vaihdellut laidalta toiselle ja keskikentälle. U21-maajoukkueessa peliaikaa on tullut jopa topparina. Kotkassa vastuuta viime kaudella kuitenkin tuli ja nyt olisi vasemman pakin tontti täysin otettavissa. Huippuominaisuuksia Aspegrenilta ei löydy, muttei huomattavan suuria heikkouksiakaan.

Oikean pakin tontilla peliajasta taistelevat pitkän linjan vahva liigapeluri Antti Hynynen sekä Antti Koskinen. Hynynen on pelannut aikaisemmin paljon myös laiturina, joten tuo hyvän elementin hyökkäyspeliin hanakasti nousevana puolustajana. Koskinen on enemmän tunnollinen peruspakki, joka pyydettäessä varmasti pystyy paikkaamaan myös vasemmalla.

Toppariosastolle Ilves sai ainakin paperilla kovan hankinnan, kun kaksi edellistä kautta SJK:n kapteenina toiminut serbialainen Pavle Milosavljevic siirtyy Tampereelle. Pavle on varsin hyvä katkomaan niin maassa kuin ilmassakin, mutta juuri minkäänlaiseen pallolliseen rooliin miehestä ei ole. Viime kauden yllättäjiin Ilveksessä lukeutui ehdottomasti Tatu Miettunen, joka esitti heti ensimmäisellä liigakaudellaan miehekkäitä otteita puolustuksen keskustassa. Kokenut ja fyysinen vaihtoehto puolustuksen keskustaan on Heikki Aho. Toppareista löytyy vielä Samu Nieminen ja nuori oma kasvatti Diogo Tomas, joten leveyttä riittää. Kunnollista pallollista pelintekijää ei oikein taida kuitenkaan löytyä.

Keskikenttä

Suurin menetys viime kauden keskikentältä oli isot minuutit pohjalla urakoinut Jussi Kujala. Hollannin liigaakin pelannut Kujala lopettaa menestyksekkään uransa ja keskittyy muihin asioihin. Hänet korvaa SJK:sta saapunut Marco Matrone. Matronen viime kausi meni pilalle pitkän loukkaantumisen takia, mutta kunnossa ollessaan hän on fiksu ja eleetön puolustava keskikenttämies. Peliajasta haastamaan saattaa tulla ghanalainen Reuben Ayarna, joka on tällä hetkellä Ilveksessä testillä ja entisenä Ruotsin Allsvenskan-pelaajana varmasti lähellä sopimusta. Myös AC Oulusta askeleen liigatasolle ottava Tuure Siira on vaihtoehto puolustavaan rooliin.

Vierelle hieman pallollisempaan rooliin on tarjolla Eero Korte. Hänellä on jo yli vuosikymmen takana liigassa, mutta ura on aina ollut enemmän tai vähemmän loukkaantumisten sävyttämä. Taitava pelaaja, muttei ihan sieltä fyysisimmästä päästä. Vaihtoehtona on myös Ilveksen oma suurlupaus Lauri Ala-Myllymäki. Kesällä 19 vuotta täyttävä Ala-Myllymäki on edustanut Ilvestä koko uransa, ja nuoresta iästään huolimatta aloittaa jo neljännen kautensa edustusjoukkueessa. Poikien maaotteluitakin on takana jo useita kymmeniä. Teknisesti taitava pelaaja, jonka suurimmat kehityskohteet löytyvät fysiikasta. Pystyy pelaamaan myös kymppipaikalla.

Kymppipaikalle tarjolla on myös uusi hankinta, senegalilainen Emile Paul Tendeng. Tendeng on jo talvella ehtinyt vakuuttamaan aktiivisella hyökkäyspelillään ja hyvällä pelisilmällään ja mies saattaakin olla oikein mainio vahvistus. Vaihtoehtona on toisen polven Ilves-konkari Jonne Hjelm. Oli nuorena lupaava, mutta huippuominaisuudet puuttuvat, minkä takia jäi vain ihan hyväksi Ykkösen ja liigan välimaaston pelaajaksi. Tendengiltä ja Hjelmiltä kumpaiseltakin luonnistuu myös laidassa pelaaminen, joten toinen kaapanneekin vasemman laitahyökkääjän tontin itselleen.

Hyökkäys

Ainoa Ilveksestä poistunut enemmän pelannut hyökkääjä oli Emenike Mbachu, eikä hänkään tehottomilla otteillaan viime kaudella vakuuttanut. Tulopuolella sen sijaan on todella mielenkiintoinen hankinta, potentiaalinen liigan vuoden tulokas Mikael Soisalo. Myöhemmin keväällä 18 vuotta täyttävä Soisalo oli jäämässä Klubi 04:ssä pienelle vastuulle ja talvikauden perusteella teki loistavan urasiirron lähtemällä Tampereelle. Suomalaiseksi pelaajaksi Soisalolla on jo nyt poikkeuksellisen hyvä taito haastaa 1vs1 -tilanteissa. On tehnyt harjoitusotteluissa mukavasti tehojakin ja näyttäisi tällä hetkellä syrjäyttävän itsensä Tomi Petrescun penkille. Nuorelle Soisalolle sattuu kuitenkin varmasti heikompia ajanjaksoja jolloin rotaatiota ja pätevää, kokenutta vaihtoehtoa eli Petrescua tarvitaan.

Vasempaan laitaan on Hjelmin ja Tendengin lisäksi tarjolla Jaakko Juuti. Hän on tyypillinen kovalla työmoraalilla varustettu ja sitä kautta arvostettu joukkuepelaaja, mutta kovin tehokas pelaaja hän ei ole liigassa koskaan ollut.

Kärkipelaajia Ilveksen listoilta löytyy tällä hetkellä Mika Lahtinen ja Antto Hilska. Lahtinen on jokseenkin aliarvostettu hyökkääjä, jonka maalivainu on varsin kova. Viime kaudella liigassa syntyi taas 10 maalia, jotka olivat lähes kolmasosa Ilveksen kokonaissaldosta (32). Antto Hilska siirtyi Ilvekseen täksi kaudeksi JJK:sta. On ollut pari kautta Ykkösessä ihan hyvässä maalivireessä ja nyt pitäisi näyttää, että se onnistuu myös liigassa. Ominaisuuksien riittäminen on kuitenkin kysymysmerkki. Ilveksen on kerrottu etsivän ulkomailta hyökkääjää, joten tällä pelipaikalla saattavat voimasuhteet vielä muuttua.

Pelityyli

Ilves päästi viime kaudella eniten maaleja liigassa, joten puolustuspelin tiivistäminen on varmasti ollut yksi Jarkko Wissin prioriteeteista. Tässä tärkeässä roolissa ovat hyvin puolustuslinjaa suojeleva Matrone ja hyvän ajoituksensa ja ponnistuksensa ansiosta vahva pääpelaaja Milosavljevic. Varsinaiset huippuosaajat puolustuksesta maalivahtia lukuun ottamatta puuttuvat, joten tiivispakka ja joukkuepeli ovat Ilveksen aseita. Mika Hilander pitää jatkuvasti ääntä ja organisoi peliä hyvin.

Hyökkäyksissä Ilveksen tärkein ase on talvella tuntunut olevan Mikael Soisalo, jolle pallo pelataan jalkaan ja luotetaan miehen hyvään haastokykyyn. Ainoana keinona se on kuitenkin helppo vastustajan pelata pois, joten muitakin konsteja pitää keksiä. Jos Tendeng pelaa kymppipaikalla ei vasemmalta laidalta löydy ainakaan ratkaisuvoimaa. Ilveksen keskikentällä pelaa suhteellisen pallovarmoja miehiä, joten myös pallonhallintapelin mahdollisuus löytyy ainakin muita alemman kastin joukkueita vastaan.

Arvio

Ilves on vahvistunut jonkin verran materiaaliltaan, mutta viime kautta voikin pitää jonkinasteisena ylisuorittamisena. Jarkko Wiss on kokematon valmentaja, jolle suuri haaste on etenkin puolustuksen tiivistäminen. Joukkueen tärkeimmällä pelaajalla Mika Hilanderilla ei ole varaa missata montaakaan peliä. Ilves on kiinnostavampi joukkue kuin mitä se on laadukas. Edessä on vaikea kausi alakastissa, mutta suoran putoamisen joukkue kuitenkin välttää.