Kausiennakko 2016: HIFK

Logo: Wikipedia

Vielä kaudella 2005 Nelosessa (!) pelanneen HIFK:n nousu Veikkausliigaan on ollut rakettimaisen huima. Kausi 2012 Ykkösessä päättyi vielä putoamiseen sarjasta, mutta sen jälkeen joukkue otti kaksi perättäistä sarjavoittoa ja nousi viime kaudeksi takaisin pääsarjatasolle yli 40 vuoden tauon jälkeen. HIFK:n osalta kuulee usein puhuttavan tuhkimotarinasta, mutta se viittaa mielestäni liikaa onnelliseen loppuun. Seuran omalta henkilöstöltä kysyttäessä tarina ei varmasti ole vielä lähelläkään lakipistettään.

HIFK:n paluukausi Veikkausliigaan oli ailahteleva, mutta joukkue osoitti kuitenkin selkeästi kuuluvansa liigatasolle. Etenkin kotipeleissä joukkue oli todella vaikea voitettava, mutta toisaalta ne kääntyivät myös liian usein tasapeleiksi. HIFK osoitti myös vahvaa henkistä kanttia ja paineensietokykyä vastaamalla hyvin HJK:n haasteeseen ja pelaamalla kaikki kolme odotettua, huipputunnelmaista Stadin derbyä tasan.

HIFK on saanut talvella pidettyä runkonsa kasassa suhteellisen hyvin, kärsien vain parista tärkeän pelaajan lähdöstä. Siihen päälle on saatu muutama mainio täsmävahvistus. Toisaalta joukkue on nyt vastustajillekin tutumpi, mutta Jani Honkavaara on fiksu valmentaja jolta varmasti löytyy tarvittaessa uusiakin kikkoja takataskusta. Ei ole syytä, miksei HIFK lähtisi parantamaan viime kaudesta.

Maalivahdit

Tilanne maalivahtien osalta on HIFK:ssa mielenkiintoinen. Carljohan Eriksson pelasi jo viime kaudella suurimman osan peleistä, mutta enää ei ole kokenutta Mika Johanssonia mukana mentoroimassa ja heikomman jakson sattuessa astumassa tolppien väliin. Erikssonilla on kuitenkin kaikki edellytykset olla hyvä Veikkausliiga-maalivahti ja yksi kokonainen liigakausi vyön alla tekee jo paljon. Kakkoseksi on tarjolla vieläkin kokemattomampi, 17-vuotias Jere Piirainen. Lupaava, isokokoinen maalivahti, mutta liigatasolle vielä täysi raakile.

Puolustus

Lähtijöitä puolustuspäästä on oikeastaan vain Sauli Väisänen, joka kävi viime kauden lopulla lainalla AIK:sta auttamassa kuuden pelin verran. Muuten miehet ovat samat ja onpa joukkoon saatu pari vahvistustakin.

Viime kauden HIFK-toppareista eniten peliaikaa kellotti Pauli Kuusijärvi. Vahva jässikkä pelaa aina suurella sydämellä ja kuului viime kaudella ansaitusti HIFK:n kapteenistoon. Toinen melko samantyyppinen toppari on kokenut Jukka Sinisalo, joka jatkaa joukkueessa ainakin vielä seuraavan kauden. Yksi ehdottomia johtajatyyppejä on myös isokokoinen Tuomas Aho. Mainio pääpelaaja, mutta jalalla alkaa kohta 35-vuotias Aho jäädä jo hieman nuoremmista jälkeen. Ahon luontaiseksi korvaajaksi voi hyvin nähdä 19-vuotiaan Juho Pirttijoen, joka siirtyi täksi kaudeksi Hakasta. Pirttijoki on heti talvella osoittanut Ykkösen ystävien lisäksi myös liigafaneille olevansa aivan erinomainen pääpelaaja ja mies saattaa hyvin olla yksi kauden komeetoista. Tämän nelikon lisäksi topparina nähdään myös Jani Bäckmania, joka pystyy yhtä hyvin pelaamaan keskikentälläkin.

Oikean pakin tontilla jatkaa Tommi Vesala, joka on hiljaa ollut yksi Veikkausliigan parhaista laitapakeista jo vuosien ajan. MyPan tarun päätyttyä HIFK:iin viime kaudeksi siirtynyt Vesala on ahkera kahden suunnan pelaaja, jonka hyökkäysinnosta kertoo myös viime kauden viisi annettua maalisyöttöä ja itse tehty maali Stadin derbyssä. Vaihtoehtona Vesalalle on Matias Hänninen, joka on aina sarjataso kerrallaan todistanut epäilijöille kuuluvansa joukkoon. Hännisellä on huikea työmoraali, jonka ansiosta kehitysaskelia saatetaan nähdä vielä 25-vuotiaanakin.

Vasen puolustaja Otto-Pekka Jurvainen oli 2015 yksi kauden upeimpia tarinoita, kunnes loukkaantuminen vei miehen pitkäksi ajaksi telakalle. Paluu 11 vuoden jälkeen Veikkausliigaan ja 15 ottelussa puolustajalle lähes käsittämättömät tehot 4+7 antavat varmasti puhtia myös alkavaan kauteen. Nnaemeka Anyamele oli joukkueen toinen vasen pakki ja jatkaa myös, mutta ei ole puolustussuuntaan liigatasoa. Huhujen mukaan AIK on lainaamassa nuoren ghanalaispakin Patrick Kpozon HIFK:iin, joka mahdollistaisi Anyamelen peluuttamisen ylempänä.

Keskikenttä

Jukka Halmeen kanssa mukiinmenevän keskikentän kaksikon muodostanut Fredrik Lassas lähti Kölniin lainalle. Vastuuta ei juuri ole tullut edes reservijoukkueessa, joten edessä saattaa vielä olla paluu Suomeen ennen toukokuista siirtoikkunan umpeutumista. Toinen poistuja on SJK:oon siirtynyt Youness Rahimi, joka pelasi niin laidalla kuin hyökkäyksessäkin. Rahimi oli energinen, mutta lopulta varsin tehoton pelaaja.

Edellä mainittu Jukka Halme jatkaa luonnollisesti keskikentän kenraalina. Peräänantamaton rakkikoira tuo habitukseltaankin hieman mieleen Gennaro Gattuson. Mistään huippuluovasta maestrosta ei puhuta, mutta miehen perustekniikka on kuitenkin hyvä ja välillä se, yhdistettynä raudanlujaan tahtoon, tuottaa pieniä taianomaisia hetkiä, kuten komea maali SJK:n verkkoon. Vierelleen mies saa FC Lahdesta saapuneen Xhevdet Gelan, joka on mielestäni yksi liigan aliarvostetuimmista pelaajista. Gela tekee paljon arvokasta duunia molempiin suuntiin, pystyen niin pallolliseen kuin rikkovaankin rooliin. Ville Taulon uraa ovat varjostaneet loukkaantumiset, mutta kunnossa ollessaan mies on varsin hyvä vaihtoehto keskikentälle.

Hieman hyökkäävämpiä pelaajia keskikentällä edustaa PK-35 Vantaasta siirtynyt, keväällä vasta 18 vuotta täyttävä Daniel Rantanen sekä huomattavasti kokeneempi Eero Peltonen. Legendaarisen Rami Rantasen poika Daniel pelasi jo viime kaudella Ykköstä hyvällä tasolla ja ottaa nyt loogisen seuraavan askeleen ylöspäin. Peltonen pystyy pelaamaan niin hyökkäyksessä kuin keskikentälläkin. Vaikka tehot eivät viime kaudella olleet kummoiset, on kokenut pelaaja kuitenkin arvokas HIFK:lle.

Laidoilla avaavat joukkueen kapteeni Esa Terävä sekä Joni Korhonen. Terävä on ehkä enemmänkin klassinen työteliäs puurtaja, mutta Korhosen pallonkäsittelyä on mukava seurata ja mies onkin luvannut faneille ensi kaudeksi pari uutta ”Fifa-kikkaa”. Laitalinkkeinä tuuraamaan pystyviä pelaajia ovat ainakin Anyamele ja Rantanen, mutta yksi hankinta ei välttämättä olisi pahitteeksi.

Hyökkäys

Tähtirintojen korkeimman profiilin hankinta sattui kärkeen, jonne saapui VPS:sta Veikkausliigan kaksinkertainen maalikuningas Juho Mäkelä. Mäkelä oli viime kauden tehoillaan 16+5 tehokkain pelaaja koko liigassa, ja varmasti suurin yksittäinen syy siihen, että Vaasassa pelataan liigajalkapalloa myös 2016. Mäkelän pelityyli muistuttaa ajoittain vain etäisesti jalkapalloa, mutta huimaa tehokkuutta ei kukaan pysty kiistämään. Vierelleen mies saa Pekka Sihvolan, ja näiden kahden pelityylit sopivatkin hyvin yhteen. Sihvola toimii enemmän linkkinä keskikentän ja hyökkäyksen välillä Mäkelän kärkkyessä aivan hyökkäyksen kärjessä. Ville Salmikivi ei ole lainkaan huono kolmosvaihtoehto hyökkäykseen, joten tämä osa-alue vaikuttaisi olevan oikein hyvällä mallilla.

Pelityyli

Jani Honkavaara on tehnyt HIFK:ssa upeata työtä pienillä resursseilla ja harjoittaen samalla opettajan ammattiaan. Kesällä 2015 mies siirtyi kuitenkin päätoimiseksi valmentajaksi, joten nyt alkamassa on ensimmäinen kausi, kun ”Honsu” saa keskittyä täysin HIFK:iin. Honkavaaraa pidetään erityisesti hyvänä puolustuspelin organisoijana. Viime kaudella HIFK päästi kuitenkin viidenneksi eniten maaleja, joten parannettavaakin varmasti on. Laitapakit nousevat hanakasti, joten toppareilla ja keskikentän keskustan pelaajilla on suuri vastuu syntyneiden rakojen paikkaamisessa.

HIFK:n hyökkäyspeli on varsin suoraviivaista. Resepti oli viime kaudella toimiva ja joukkue myös teki viidenneksi eniten maaleja. Muoto on usein mallia 4-4-2 ja laidat ovat hyvin tärkeässä roolissa tilanteiden luomisessa. Vain SJK keräsi viime kaudella enemmän maalisyöttöjä kuin HIFK, ja valtaosa punapaitojen syötöistä tuli laitapakeilta ja -linkeiltä. Keskikentän keskustan rooliksi jää enemmänkin hyökkäysten käynnistäminen, sekä toisessa aallossa saapuminen niitä viimeistelemään.

Arvio

HIFK:n yhteydessä mainitaan usein suuri yhteisöllisyys, ja joukkueella onkin fanaattisen kotiyleisön lisäksi useimmissa vieraspeleissäkin äänekäs kannattajajoukko. Tuon seikan arvoa ei sovi vähätellä. Pelaajamateriaali riittää ylemmän puoliskon sijoitukseen, mutta on joiltain osa-alueilta varsin kapea. Maalivahtipeli on myös pienoinen kysymysmerkki Erikssonin ollessa se kokeneempi vaihtoehto. HIFK:n loppusijoitus tulee pyörimään hyvin samoissa lukemissa kuin viime kaudella (7.), mutta saattaa myös kirkastua pykälällä tai parilla.