Kausiennakko 2016: RoPS

Logo: Wikipedia

Viime kausi oli rovaniemeläisille harvinaista, suorastaan ainutlaatuista herkkua. Joukkue pelasi heikon alun ja epäonnistuneen kolmen topparin kokeilun hylkäämisen jälkeen tehokasta futista viikosta toiseen ja taisteli vielä viimeisellä kierroksella mestaruudesta. SJK piti pintansa, mutta nelinumeroinen RoPS-yleisö otti Lahdessa kaiken ilon irti seurahistorian ensimmäisistä hopeamitaleistakin.

Odotukset olivat, että noin hienon kauden jälkeen ovet kävisivät ja RoPS tyhjenisi avainpelaajistaan. Ulkomaille piti lähteä ainakin Faith Obilorin, Janne Sakselan, Moshtagh Yaghoubin ja Aleksandr Kokon. Noista Obilor ja Yaghoubi ovatkin poissa, mutta kaksi muuta hyvin tärkeää pelaajaa jatkavat ensi kaudellakin napapiirillä. Myös muilta osin pakka on pysynyt suhteellisen hyvin kasassa.

Rovaniemellä on muutenkin aika hyvää tekemisen meininkiä. Uusi, massiivinen pääkatsomo valmistui viime kesänä ja sen jälkeen joukkueen yleisömäärät olivat lähellä liigan kärkeä. Lapin urheiluopiston harjoitusolosuhteet ovat hyvät ja Juha Malinen Suomen arvostetuimpia valmentajia Mm. näistä syistä nuoret, lupaavat suomalaispelaajat päätyvät entistä useammin valitsemaan RoPSin. Viime kauden tempun toistaminen tulee kuitenkin olemaan todella, todella vaikeaa.

Maalivahdit

Ricardo saapui Rovaniemelle viime kauden alkupuolella, kun ykkösmaalivahti Tomer Chencinski loukkaantui, eivätkä Harri Nykäsen otteet vakuuttaneet. Nuori brasilialaismaalivahti Suomessa kuulostaa vähintäänkin epäilyttävältä yhdistelmältä, mutta Ricardo sopeutui hyvin joukkueeseen ja esitti oikein varmoja otteita. Loppukaudesta Chencinski palasi vielä ykköseksi, mutta hänen lähdettyään Ruotsiin Ricardo saa ansaitusti ykkösmaalivahdin paikan itselleen. Testileirillä ollut isokokoinen yhdysvaltalainen Tyler Back vakuutti sen verran, että sai Ricardon sparraajan roolin itselleen.

Puolustus

Rovaniemellä ei yllätytty siitä, että Faith Obilor lähtee, mutta se ihmetytti, ettei mies päässytkään ulkomaille vaan siirtyi lopulta Inter Turkuun. Samanlaisella fysiikalla varustettuja pelaajia ei Suomessa ole montaa nähty, ja viime vuoden parasta puolustajaa saattaakin tulla ajoittain ikävä. RoPS vaihtoi ikään kuin päikseen Interin kanssa toppareita, korvaajaksi saapui Juuso Hämäläinen. Hämäläinen on jonkin verran varmempi pallollisena, mutta muilta ominaisuuksiltaan jää kyllä jälkeen.

Toisena avauksen topparina sen sijaan jatkaa Gambian maajoukkuekapteeni Abdou Jammeh. Mies soitteli toista viulua näyttävämmin pelaavan Obilorin kerätessä otsikot, mutta monien mielestä Jammeh oli oikeasti se puolustuslinjan johtaja. Rauhallinen ja varma katkoja, pärjää riittävän hyvin myös juoksukilpailuissa. Isokokoinen Jarkko Lahdenmäki haastaa avauskaksikkoa. On mainio pääpelaaja ja vaarallinen hyökkäyspäässä, mutta sortui välillä viime kaudella helppoihin virheisiin. Nuori Akseli Kalermo jäänee jämäminuuteille.

Oikean pakin tontilla Ville Saxman oli totuttuun tapaan viime kaudella yksi RoPS:n tasaisimmista suorittajista. Peräänantamaton puolustaja, joka entisenä futsalin liiga- ja maajoukkuepelaajana on myös tekniikaltaan varsin hyvä. Jaksaa nousta tukemaan hyökkäyksiä, mutta keskitykset eivät ole mitään priimaa. Myös Janne Saksela voi pelata hyvin pakkina, mutta miehestä saadaan enemmän irti laiturina.

Vasempana laitapuolustajana nähdään yleensä Juha Pirinen. Pelasi viime kaudella kahta vaille kaikissa liigapeleissä ja nousi ryminällä liigan laitapelaajien eliittiin. Todella röyhkeä pelaaja, joka ei turhia nöyristele vastustajilleen. Älykkäät ratkaisut pallollisena. Piriseltäkin luistaa hyvin ylempänä laidalla pelaaminen, mutta pakin tontilla ovat vaihtoehdot vähissä.

Keskikenttä

RoPS sai juuri ennen kauden alkua ikävimpiä mahdollisia uutisia, kun joukkueen kapteeni ja monella tapaa tärkein pelaaja Antti Okkonen joutui vastustajan myöhäisen taklauksen uhriksi ja loukkaantui pahasti. Okkonen mahdollisesti palaa loppukaudesta, mutta menettää joka tapauksessa suurimman osan kaudesta. Hänen johtajuuttaan, taistelutahtoaan ja pelin rytmittämistään ei pystytä varsinkaan näin nopealla aikataululla korvaamaan mitenkään. Okkosen loukkaantumisen myötä avauskokoonpanoon noussee tuore hankinta Michal Mravec. Isokokoinen slovakialainen on vahva ja hyvä puolustussuuntaan, mutta pelinrakentelun vastuu jää vieressä pelaavalle.

Tuo pelaaja saattaa hyvinkin olla JJK:sta siirtynyt 21-vuotias Robert Taylor, teknisesti taitava ja hyvän syöttötaidon omaava suomalais-englantilainen. Jyväskylässä mies oli jo pelipaikallaan erinomaista Ykkösen tasoa ja nyt pääsee kokeilemaan isossa roolissa liigan puolella. Vaihtoehtona on testileirin kautta sopimuksen saanut gambialainen Mamut Saine. Sainea kuvaillaan niin ikään hyväksi pallolliseksi keskikenttämieheksi. Näillä kahdella on täytettävänä Moshtagh Yaghoubin paikka, mikä ei tule olemaan helppo tehtävä.

Kymppipaikalla jatkaa viime kauden tapaan Mika Mäkitalo. Mäkitalon tehot (3+3 viime kaudella) eivät ehkä ole pelipaikkansa kärkeä, mutta hänen arvoaan ei onneksi mitata pelkästään niiden kautta. Mäkitalolla on kuitenkin hyvä perustekniikka, loistava työmoraali ja kestävyysominaisuudet huippuluokkaa. Pelasi viime kaudella eniten liigaminuutteja RoPS:n paidassa. KTP:sta siirtynyt Eetu Muinonen on perusluotettava vaihtoehto keskikentän eri tonteille.

Hyökkäys

Oikeana laiturina Janne Saksela murtautui viime kaudella liigan tähtipelaajien joukkoon ja lopulta maajoukkueeseen asti. Harvinaislaatuinen suomalaispelaaja siinä mielessä, että pystyy ohittamaan vastustajia säännöllisesti 1vs1 -tilanteissa. Tämän kykynsä avulla hakeutui hyvin keskityspaikkoihin ja laadukkaista keskityksistä kiitti erityisesti Aleksandr Kokko usealla maalilla. Nopea Aapo Heikkilä voi tuurata, mutta on vaarassa jäädä vähille minuuteille.

Vasempaan laitaan jatkosopimuksen teki vihdoin amerikkalainen John Oluremi William. Tuli 2015 loppukaudesta joukkueeseen ja sopeutui hyvin, iskien muutaman maalinkin. Vikkelä ja taitava pelaaja. Nopeuttaan hyödyksi käyttää myös Jean Fridolin Nganbe Nganbe, jonka viime kausi meni lähes kokonaan ohi loukkaantumisen takia, mutta nyt alkaa pikku hiljaa päästä kuntoon. Aiheuttaa hämminkiä vastustajan puolustuksessa, mutta on ollut tehokas Suomessa vain FC Lahden vuotenaan. Silloin valmentajana oli Juha Malinen, joka ehkä saa miehestä nytkin tehoja irti.

RoPS:n ykköshyökkääjänä on tietysti itseoikeutetusti viime kauden maalikuningas Aleksandr Kokko. Kokko käyttää kookasta kroppaansa loistavasti hyväkseen pitäessään puolustajat selkänsä takana. Ovela ja maaliahne pelaaja, jolta nähdään maaleja myös sellaisista paikoista, joista monilla ei tulisi mieleen edes yrittää. Todella tärkeä pelaaja rovaniemeläisten menestyshaaveille. Vaihtoehdoksi saapui ghanalainen Ransford Osei. Paljon pienikokoisempi ja vikkelämpi Osei on täysin erityyppinen pelaaja kuin Kokko, mikä tuo tietysti mielenkiintoisia mahdollisuuksia. Malisen sanojen mukaan pääsee kokeilemaan myös muilla hyökkäyksen paikoilla, jos ja kun Kokolta ei liikaa minuutteja irtoa. Simo Roiha on loukkaantuneena sivussa kesään asti, mutta kunnossa ollessaan sellainen mukiinmenevä rotaatiohyökkääjä.

Pelityyli

RoPS:lla on erinomaiset, vastustajan puolustajan ohittamiseen kykenevät laitapelaajat ja kärjessä loistava pääpelaaja Kokko, joten on luonnollista, että laitoja myös käytetään murtautumiseen paljon. Kymppipaikan Mika Mäkitalo hyvänä joukkuepelaajana ei vaadi liikaa palloa vaan keskittyy tukemaan muita. Laitapakeista etenkin Pirinen nousee aktiivisesti, ja kykenee myös tuottamaan tehoja.

Viime kaudella RoPS:lla oli atleettinen, hyvin liikkuva puolustuslinja, mikä mahdollisti aktiivisen prässäämisen korkealta. Aktiivinen muuttui usein aggressiiviseksi, ja RoPS olikin selkeästi eniten rikkeitä tehnyt joukkue Veikkausliigassa viime kaudella. Obilorin tilalle on tarjolla vähemmän mobiileja vaihtoehtoja, mutta joukkue pyrkii varmasti edelleen nopeaan pallonriistoon. Keskikentältä puuttuu hyvin peliä organisoinut Okkonen, löytyykö joltain muulta tahtoa ja uskallusta ottaa johtajan rooli itselleen?

Arvio

Viime kauden hopeasija ei varsinaisesti ollut onnenkantamoinen, vaan selkeän pelityylin ja siihen hyvin sopivien pelaajatyyppien tulos. Joitain palasia poistui ja niitä on yritetty paikata parhaan mukaan, mutta viimeistään Okkosen loukkaantumisen jälkeen on pakko todeta materiaalin heikentyneen hieman. Uusista pelaajista moni toki on Suomessa tuntematon, joten kuka tietää vaikka olisivat tähtitasoakin.

RoPS:n kokonaispaketti on tänäkin vuonna Veikkausliigaan erittäin laadukas. Jos joukkue välttyy enemmiltä pahoilta loukkaantumisilta ja esimerkiksi Sakselaa ei viedä kesällä väkisin ulkomaille, niin mitalitaistelukin on jälleen mahdollisuus. Todennäköisemmin kuitenkin loppusijoitus tulee löytymään keskikastista.