Haaste nimeltä Halme

HIFK on eittämättä Suomen isoimpia ja kannatetuimpia urheilubrändejä. Vaikka iso yleisö tunteekin seuran lähinnä jääkiekon puolelta, kannattajajoukot ovat maan kiihkeimpiä muissakin lajeissa. Avainsanoihin kuuluu lajirajat ylittävä seurarakkaus, yhteisöllisyys ja stadilaisuus. Jalkapallon puolella HIFK henkilöityy hyvin Matias Hännisen ja Jukka Halmeen kaltaisiin, joukkuetta jo alasarjoista asti edustaneisiin pelaajiin. Hänninen pelasi HIFK:n edustuksessa ensimmäisen kerran 2010 Kakkosessa, kun taas Halme peräti 2007 joukkueen pelatessa Kolmosta. Molemmat olivat toissa vuonna liiganousuun päättyneen kauden avainmiehiä, mutta Hänninen oli jo viime kaudella selkeästi enemmän rotaatiomiehen roolissa. Halme sen sijaan toimi joukkueen varakapteenina ja pelasi toiseksi eniten minuutteja Joni Korhosen jälkeen. Tätä kirjoitettaessa kausi 2016 on vanhentunut HIFK:n osalta neljän Veikkausliigaottelun verran ja Halme on urakoinut tähän mennessä kaikki minuutit.

Sisäinen urheiluromantikkoni rakastaa tarinaa, jossa sama mies on avainhahmona pelin ytimessä keskikentän keskellä sarjataso kerrallaan aina sille korkeimmalle asti. Toiseen korvaan kuiskuttaa kuitenkin realisti, jonka mukaan kertomus ei voi olla niin hieno. Jos miehen taidot riittäisivät profiilipelaajan rooliin Veikkausliigassa, eikö hän olisi edes joskus päässyt siellä kokeilemaan ennen 30. ikävuottaan? Siksi Jukka Halmeen rooli etenkin pallollisena pelaajana HIFK:n keskikentällä alkoi kiinnostaa. Miehen lempinimi ”Bragun Gattuso” on komea. Tuon nimen esikuva oli peliurallaan temperamenttinsa lisäksi kuuluisa siitä, että tunnisti tarkkaan tekniset taitonsa ja ennen kaikkea niiden vajavaisuuden, sekä tyytyi useimmiten kaikkein helpoimpaan ja turvallisimpaan pallolliseen ratkaisuun. Syöttö viereen Pirlolle ja itse vähän alemmas tarjoamaan uutta syöttösuuntaa. Onko Jukka Halmeen rooli HIFK:ssa samanlainen?

Ryhdyin tiiraamaan tarkemmin maanantaina 25.4. pelattua HIFK:n ja PS Kemin välistä Veikkausliigaottelua. HIFK pelasi melko selkeässä 4-2-3-1 -muodostelmassa, jossa keskikentän pohjalla nähtiin Halme ja Ville Taulo. Noin 69 minuutin pelin jälkeen Taulon tilalle vaihdettiin paluun loukkaantumisesta tehnyt Xhevdet Gela, joka otti suoraan Taulon paikan Halmeen vieressä. 

Melko nopeasti tuli selväksi, ettei Halme ainakaan Gattusosta mene. Mies pyrki jatkuvasti hyvin pelattavaksi, mutta ennen kaikkea pallollisena etsi syöttösuuntia ylöspäin, usein vähän turhankin vaikeisiin paikkoihin kun vieressä olisi helpompikin vaihtoehto. Yllä olevassa kuvasarjassa Halme (palloa lähin punainen) huomaa Kaby Djalon (palloa lähin sininen) haltuunoton karkaavan ja pääsee hyvin pallonriistoon (5:37). Toisessa kuvassa Halme on ottanut pallon kanssa kosketuksen keskelle (5:39). Tarjolla olisi helppo syöttö Taulolle keskelle huomattavasti paremmalle sektorille, jossa on vähemmän vastustajia häiritsemässä. Halme päättää kuitenkin yrittää syöttöä kymppipaikan Esa Terävälle kahden vastustajan välistä, mutta jo ennestään haastava syöttö karkaa liian kovana topparille asti (5:41).

Seuraavassa kuvasarjassa Halme pääsee joukkuekaverin suorittaman pallonriiston jälkeen melko vapaasti nousemaan yli puolen kentän ilman suurempaa prässiä vastustajalta (30:25). Vaikka mies näyttäisi olevan vetoasennossa, kyseessä on vielä valelaukaus. Toisessa kuvassa (30:28) Halmeen puolenvaihto on lähdössä vasenta laitaa nousevalle Tommi Vesalalle. Onnistuessaan hyvin vastustajan pakkaa avaava ratkaisu. Puolenvaihto jää kuitenkin taakse ja päätyy suoraan PS Kemin Joona Vetelille (30:29). Sekä Halmeen oma että Vesalan kehonkieli on paljon puhuva.

Seuraavissa kuvissa näkyy hyvin Halmeen turhan kova luotto sekä omaan syöttötaitoon, että kenties myös joukkuekavereiden nopeuteen. Ensimmäisessä kuvassa Halmeen pitkä pallo on lähdössä, huomatkaa, että kaikki 10 punapaitaa mahtuvat juuri ja juuri ruutuun. Sininen puolustus on myös hyvin tilanteessa mukana (56:46). Kolme sekuntia myöhemmin pallo on menossa vastustamattomasti maalivahdille asti, hyökkääjät ovat jo lopettaneet sen tavoittelun (56:49). IS Extran jokseenkin HIFK-mielinen selostaja toteaa osuvasti, että Daniel Rantastakohan (oikea laitalinkki) siinä yritettiin tavoitella ja että vähän pitäisi HIFK:n pyrkiä enemmän pitämään palloa itsellään.

Ei Halmeen syöttötyöskentely ylöspäin tietenkään pelkästään heikkoa ollut. Tässä kuvasarjassa Halme on katkonut jälleen hyvällä sijoittumisellaan vastustajan syötön (80:18). Hän avaa nopeasti lyhyellä syötöllä eteenpäin Xhevdet Gelalle (80:19), joka jatkaa ensimmäisellä kosketuksella kymppialueelle vapaaksi jääneelle Pekka Sihvolalle (80:20). Sihvola pääsee kääntymään vapaasti ja lähettämään syötön puolustuslinjan yli Juho Mäkelälle (80:22), jolle siunaantuu kenties HIFK:n paras maalipaikka. Laukaus menee torjunnan kautta vain hieman ohi takakulmasta.

Halme yritti oman tilastointini mukaan ensimmäisen n. 69 minuutin, eli ajan jonka Ville Taulo oli kentällä, 27 helppoa syöttöä, joista 24 meni omille (89%). Näihin syöttöihin lasken syötöt alaspäin ja sivuille, sekä lyhyet syötöt eteenpäin, joissa ei näyttäisi olevan välitöntä syötönkatkon vaaraa. Eli siis syöttöjä, jotka pitäisi saada lähes sataprosenttisesti omille. Vaikeita syöttöjä, eli läpisyöttöjä, puolenvaihtoja ja muita pitkiä tai muuten erityisen haastavia syöttöjä Halme yritti tuossa ajassa 14, joista vain kolme jäi omille (21,4%). Taulolla samat lukemat olivat 28/30 (93,3%) helppoa ja 2/6 (33,3%) vaikeaa syöttöä. Xhevdet Gelan tilastot olivat 14/15 (93,3%) helppoa ja 1/2 (50%) vaikeaa syöttöä. Gelan tultua kentälle Halmeen tilastot heikentyivät vielä vähän ja olivat 7/10 (70%) helppoa ja 1/5 (20%) vaikeaa syöttöä. Yhteislukemiksi Halmeelle saadaan siis 31/37 (83,8%) helppoa ja 4/19 (21%) vaikeaa syöttöä. Halmeen kokonaissyöttöprosentti on 62,5%.

Tilastoista huomaa heti pari asiaa. Ensinnäkin sen, että Halme oli molempia joukkuetovereitaan aktiivisempi antamaan vaikeita ns. ratkaisusyöttöjä, mutta antoi toisaalta kumpaakin hieman vähemmän helppoja syöttöjä. Toinen selkeä asia on se, että kummankin kaltaisten syöttöjen onnistumisprosentti oli Halmeella huomattavasti keskikentän kumppaneitaan heikompi. Gelan kohdalla näyte on kuitenkin hyvin pieni. Halmeen kohdalla lukemat eivät kuitenkaan ole täysin satunnaisotanta. FC Lahtea vastaan miehen kokonaissyöttöprosentti oli Veikkausliigan ottelukeskuksen tilastojen mukaan 63%, samoin PK-35 Vantaata vastaan. FC Interiä vastaan sattui parempi päivä ja prosentti oli 83.

Nopeasti ajateltuna yhtälö, jossa Halme vastaa isolta osin HIFK:n murtavista syötöistä, ei näytä hyökkäyspelin sujuvuuden kannalta toimivalta. Joukkueen tulisi ehkä siirtää painopistettä keskustasta enemmän laidoille, tai sitten vaihtaa keskikentän roolitusta niin, että Halme on se varovaisempi ”Gattuso” ja Taulo tai Gela vierellä enemmän ”Pirlon” roolissa. Gela pelasi ensimmäiset minuuttinsa loukkaantumisen jälkeen ja saattaa hyvinkin ottaa tuon rakentavamman roolin kuntoon päästessään. Urheilulehti (15/2016) pohti ihan ansiokkaasti, onko se, että Alexei Eremenko jr. tulee hakemaan palloa lähes toppareiden jalasta jättäen kymppialueen tyhjäksi Simo Valakarin ohjeistusta vai Eremenkon omaa päätöstä. Samalla tapaa voisi pohtia, onko Jani Honkavaara antanut Halmeelle löysää tai jopa ohjeistuksen avata enemmän murtavilla syötöillä, vai onko se Halmeen omaa roolin ottoa. Ensimmäisen kohdan Honkavaara kyllä korjaa helposti, mutta jälkimmäisen ollessa kyseessä tilanne on ongelmallisempi. Puolustettaessa hyvin sijoittuvaa ja eritoten henkisesti tärkeää johtavaa pelaajaa Halmetta ei nimittäin monen pelin ajaksi niin vain penkitetä.

Toivottavasti kuvista saa selvän missä mennään. Kaikki kuvat ovat ruudunkaappauksia IS Extran ottelutallenteesta (iltasanomat.fi/extra).