Kausiennakko 2016: SJK

Logo: Wikipedia

Seinäjoella jo Kakkosesta lähtien tehty hyvä, määrätietoinen työ sai ensimmäisen todellisen palkintonsa viime syksynä, kun Veikkausliigan mestaruuspokaalia nosteltiin Keskuskentällä. Paljon tuon mestaruuden eteen on syydetty rahaakin, mutta ilahduttavasti se ei ole kaikki mennyt valmiin mestarijoukkueen ostamiseen, vaan ennen kaikkea olosuhteiden parantamiseen ja organisaation kehittämiseen Suomen vahvimpien tasolle.

Ilman mitään force majeurea toinen iso voitto on edessä kesäkuussa, kun SJK pelaa ensimmäisen kotipelinsä uudella omalla stadionillaan. Viimekautiset puitteet olisivatkin mestarijoukkueelle lähes häpeälliset, joten pyhättö valmistuu todella otolliseen aikaan.

Nousukkaista harvoin pidetään, ja SJK:n kohdalla erityistä närää ovat herättäneet puheenjohtaja Raimo Sarajärven suulla suoraan lausutut todella kovalta kuulostavat tavoitteet. Se, että nuo tavoitteet ovat säännöllisesti täyttyneet jo ennen niiden tavoiteaikaa on osan kriitikoista kuitenkin hiljentänyt. ”TamU:n kohtaloa” seuralle on povattu myös pitkään, mutta jos lukee taustavoimista yhdenkin hyvin kirjoitetun artikkelin tajuaa, ettei välttämättä kannata sitä odotellessa ainakaan henkeään pidättää.

Mielestäni parasta, mitä tässä vaiheessa suomalaiselle seurajoukkuefutikselle voi tapahtua on se, että liian pitkään toisella jalalla mestaruudet voittanut HJK saa jokavuotisen, vakavasti otettavan kilpakumppanin. SJK:lla on ihan hyvät edellytykset olla tuo joukkue. Kilpailutoiminnan tasolla seuraava looginen edistysaskel on europeleissä menestyminen ja organisaatiotasolla oman junioritoiminnan parantaminen niin, että sieltä saataisiin profiilipelaajia aina edustusjoukkueeseen asti. Jos seura jatkaa kehittymistään samaan tahtiin, saadaan nuokin molemmat kokea vielä ennen pitkää.

Maalivahdit

Mihkel Aksalu aloittaa jo neljännen kautensa SJK:n ykköstorjujana. Viime kaudella yhteinen matka kulminoitui mestaruuteen ja valintaan liigan parhaaksi maalivahdiksi, mitä Aksalu eittämättä onkin. Ulottuva maalivahti on hyvä keskityspalloissa ja pystyy venymään säännöllisesti paraatitorjuntoihin. Ohjaa äänekkäästi puolustusta ja avaa hyvin niin jalalla kuin heittämälläkin. Aksalulta ei montaa peliä muille jää, mutta tarvittaessa Jere Koponen on melko luotettava tuuraaja.

Puolustus

Muilla liigakausilla suhteellisen vähillä muutoksilla pärjännyt SJK joutui talvella laittamaan koko topparikaluston uusiksi. Aina viihdyttävä Cedric Gogoua siirtyi Partizaniin ja serbikaksikko Pavle Milosavljevic ja Zeljko Savic muihin liigaseuroihin. Korvaajaksi hankittu Tapio Heikkilä onnistui vielä tammikuun lopussa siirtopykälän turvin lähtemään Norjaan.

Ensimmäinen oikea korvaaja on kohta 21-vuotias senegalilainen El-Hadji Kane. Isokokoinen mutta hyvin liikkuva puolustaja. On pelannut keskikentälläkin, joten pystyy ihan hyvään pallolliseen peliin. Potentiaalinen toppari, joka varmasti hyötyy huippukokeneen Abdoulaye Meiten vierellä pelaamisesta. 35-vuotias Meite alkaa olla jo melkoisen hidas, mutta paikkaa sitä tälle tasolle ylivertaisella pelinlukemisellaan. Rangaistusalueen siivoaa tehokkaasti. Motivoituneena kova vahvistus, mutta Honka-ajan ylimieliset kikkailut täytyy unohtaa. Henri Aalto on melko pätevä paikkaaja toppareille. Isokokoinen Teemu Penninkangas esiintyi Ykkösessä Jazzin paidassa viime kaudella hyvin, mutta vähäinen liigakokemus on toistaiseksi tullut laitahyökkääjänä.

Oikeaksi puolustajaksi saapui Norjasta viime vuosina maajoukkuepaitaakin päälleen pukenut Jarkko Hurme. Talven alku oli Hurmeelta heikko, mutta kevättä kohti mentäessä otteet ovat parantuneet jatkuvasti. Nousee todella aktiivisesti, jopa yli-innokkaan rajamailla tukemaan hyökkäyksiä. Parhaimmillaan sarjan kärkeä pelipaikallaan. Henri Aalto on tunnollinen, kenties hieman tasaisempi vaihtoehto. Richard Dorman olisi parhaimmillaan todella dynaaminen ja vahva vaihtoehto, mutta ei ole vieläkään toipunut pelikuntoon elokuisesta loukkaantumisestaan.

Timo Tahvanainen SJK:n vasempana pakkina oli varmasti viime kauden eniten kehittyneitä pelaajia koko sarjassa. Otti tuon tontin itselleen ja esitti todella vahvaa puolustuspeliä niin maassa kuin lyhyestä varresta huolimatta ilmassakin. Pallollisena melko varma, nousee tukemaan hyökkäyksiä muttei turhalla riskillä. Aalto lienee ensimmäinen korvaaja vasemmallekin.

Keskikenttä

Keskikentän pohjalla Mehmet Hetemaj pitää itseoikeutetusti avauksen paikkaa hallussaan. Pelaa aggressiivisesti, mutta ei kuitenkaan ryntää ulos tilanteista. Suojelee hyvin linjaa ja tekee vastustajan pelinrakentelun tukalaksi. Pallon kanssa liian hidas, mutta ymmärtää itsekin siirtää vastuun pelin avaamisesta muille. TPS:sta siirtynyt pitkänhuiskea Matej Hradecky on pallollisena parempi vaihtoehto, muttei aivan yhtä vakuuttava puolustaja.

Yksi SJK:n mestaruuden takuumiehistä oli Liverpoolista kesällä lainalle saapunut Allan Souza. Nuori brassi otti pelintekijän vastuun itselleen, ja toi myös erikoistilanteisiin todella suuren parannuksen. Allan on luonnollisesti poissa, mutta onko hän korvaamaton? Vuoden 2014 tulokkaaksi Veikkausliigassa valittu Johannes Laaksonen oli viime kaudella kuin eri mies. 2014 hän rytmitti ja rakensi peliä hyvin sekä oivaltavilla murtavilla syötöillään, että lähes Kakámaisilla pitkillä tempokuljetuksillaan. Viime kausi oli jotenkin aneemisempi ja lopulta mies menettikin pelipaikkansa Allanille. Jos pääsee parin vuoden takaiselle tasolleen, on todella kova. Kaukolaukauspelotteena tärkeä.

Uusimpana tulokkaana SJK:n keskikentälle liittyi HJK:n kanssa sopimuksensa purkanut Matti Klinga. Sai jo nuorena paljon vastuuta FC Lahden keskikentällä, mutta Klubi oli ehkä sittenkin liian suuri harppaus kerralla. Todella pallovarmana, mutta ehkä vähän heiveröisenä pelaajana saattaa soveltua hyvin Hetemaj’n viereen.

Kymppipaikalle SJK kaappasi lähes kohuhankintana Alexei Eremenko juniorin. Losan paino-ongelmista on väännetty kaikki mahdolliset vitsit, mutta nyt mies vaikuttaa olevan todella motivoitunut hoitamaan itsensä huippukuntoon. Välimuotoa on vaikea nähdä, joko on loistava tai sitten ei sovellu Simo Valakarin aktiiviseen pelitapaan lainkaan. Suomen kentiltä ei luovempaa pelaajaa löydy ja Eremenkon syötöt tulevat olemaan tärkeässä roolissa sumppupuolustusten murtamisessa. Energinen raataja Jussi Vasara tulee pelaamaan paljon koska pystyy pelaamaan vähän jokaisella pelipaikalla, muttei ole mihinkään ykkösvaihtoehto. Wayne Brownin sopimus purettiin, mutta viime kausi olikin suuri pettymys.

Hyökkäys

Laitahyökkääjistä Bahrudin Atajic lähti muualle, mutta hyvistä teknisistä ominaisuuksistaan huolimatta mies ei koskaan oikein päässytkään sisään joukkueeseen. Loputtomasti vaikeampi korvattava on 14 liigamaalin Akseli Pelvas, yksi Suomen kenttien viime vuosien maaliahneimpia hyökkääjiä, joka vihdoin pääsi ulkomaille Ruotsin pääsarjaan kokeilemaan.

Oikeassa laidassa aloittanee edelleen Ariel ”Tuco” Ngueukam. Tuco suojaa palloa hyvin, ja tykkää yrittää ovelia joskin vaikeita kikkasyöttöjä, joiden onnistumisprosentti on pieni. Lähellä boksia pallo jalassaan on kuitenkin todella vaarallinen. Erilaisena vaihtoehtona on HIFK:sta saapunut U21-maajoukkuepelaaja Youness Rahimi. Nopea, suoraviivainen ja pallon kanssa taitavakin pelaaja, jolle iso haaste on kuitenkin tuon kaiken kääntäminen tehoiksi. Viime kauden 1+3 on hyökkäävältä pelaajalta todella vähän.

Vasemmalle niin ikään uutena hankintana saapui kovapotkuinen virolainen Tarmo Kink. Vakuutti heti Saudi-Arabian leirillä tammikuussa, mutta sen jälkeen otteet ovat tasaisesti heikentyneet. Juuri vahvan potkutekniikkansa ansiosta voi kuitenkin nousta tärkeäksi tiiviinä pakkana pelaavia joukkueita vastaan. Nuori Emil Lidman väläytteli vähäisellä peliajalla viime kesänä, mutta on talvella loistanut poissaolollaan. Jesse Sarajärvi saanee mahdollisuuksia, mutta omistajan poikana hänen pitäisi ilmeisesti pelata paljon muita paremmin, että paikka koetaan ansaituksi.

Kärkeen SJK teki talvikautensa tärkeimmän siirron, kun Roope Riskin lainasopimus Haugesundista muutettiin pysyväksi. 8 maalia 13 ottelussa viime kauden lopulla oli kova suoritus, jota ilman Seinäjoella tuskin olisi mestaruutta juhlittu. Osoitti myös pystyvänsä osallistumaan kokonaisvaltaisesti pelinrakenteluun. Pettämätön maalivainu ja loistava kyky viimeistellä. Suurin suosikki Veikkausliigan maalikuninkaaksi. Toni Lehtinen on oikein roolitettuna mainio supervaihtomies. Liike hidastunut, mutta prässää siitä huolimatta aktiivisesti. Epäitsekäs pelaaja, vaikka maalinälkääkin löytyy. Viime kaudella Ykkösessä hyviä otteita esittäneet nuoret Aleksis Lehtonen ja Elias Ahde kyttäävät peliaikaa.

Pelityyli

SJK pyrkii pallonhallintaan, ja useimpia vastustajia vastaan siihen myös pystyy. Joukkue jaksaa jauhaa kärsivällisesti leveyssuunnassa etsien tyhjiä tiloja, joihin fiksuliikkeinen Roope Riski hakeutuu. Ylhäältä löytyy Riskin ja Rahimin kaltaisia nopeita vastaiskupelaajia, joita paikan tullen myös halutaan hyödyntää. Laitapakit nousevat aktiivisesti, mikä auttaa tuottamaan murtautumista helpottavia ylivoimatilanteita. Häntäpään vastustajat tulevat sumputtamaan etenkin Seinäjoella, mutta siihen auttaa Laaksosen, Eremenkon ja Kinkin kaltaiset hyväpotkuiset pelaajat.

Viime kauden 22 päästettyä maalia oli todella huikea saavutus. Joukkue pyrkii aktiivisesti pallonriistoon heti menetyksen jälkeen, mutta uusista profiilipelaajista Eremenkon soveltuminen tuohon tapaan on vielä kysymysmerkki. Puolustuksessa Meite on aika hitaalla jalalla liikkeellä, joten linjaa ei ehkä voi ihan yhtä korkealla enää pitää. Hetemaj on tärkeässä roolissa tukkimassa keskustaa ja estämässä vastustajan murtautumisen maata pitkin, laidalta tulevat keskitykset Aksalu ja topparit kyllä hoitavat.

Arvio

Kahdesta edellisestä kaudesta poiketen SJK on muuttunut talven aikana aika paljonkin. Uudet hankinnat ovat pääasiassa laatua, mutta pieniä pelitavallisia kysymyksiä heistä osa herättää. Joukkueesta löytyy kuitenkin vahvan rungon lisäksi leveyttä ja fysiikkavalmennus on vaikuttanut olevan maan parhaimmistoa niin kuntopohjan luomisessa kuin loukkaantumisten ehkäisemisessäkin. Näiden seikkojen ansiosta SJK juoksee kesällä ja syksyllä jalat alta monelta kapeamman ringin joukkueelta.

SJK on noussut selkeästi Suomessa tasolle 1b, ja luultavasti tälläkin kaudella saadaan myöhäinen mestaruustaistelu aikaiseksi. Se saattaa vaihteeksi kääntyä HJK:n hyväksi, mutta suurella todennäköisyydellä Seinäjoella saadaan ensi syksynäkin juoda mitalikahvit.