tiistai 3. toukokuuta 2016

Veikkausliigan huhtikuu 2016


Veikkausliiga on taas saatu käyntiin! Ensimmäinen kuukausi oli ajoittain yllätyksellinen, yleensä viihdyttävä ja takuuvarmasti mielenkiintoinen. Alusta lähtien on nähty paljon upeita maaleja, loistavia torjuntoja ja parranpärinää herättäneitä tapahtumia niin kentältä kuin sen ulkopuoleltakin. Sarjataulukossa nollat alkavat olla jo aika vähissä. Jokainen joukkue on aloittanut pistekeräyksen. Jokainen on tehnyt ja päästänyt vähintään yhden maalin ja jokainen on myös kärsinyt vähintään yhden tappion. Ilves ja KuPS ovat ainoina välttäneet toistaiseksi tasapelin. Mestaruuden puolustamisen todella surkeasti aloittanut SJK on ainoana ilman voittoja, mutta kuten kaikki tietävät, tuo johtuu vain toimistopuolen amatöörimäisestä virheestä. Kentällä joukkue onnistui PS Kemin kaatamaan. Tässä vaiheessa kautta sarjataulukosta ei kannata vielä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä vetää, kun eniten pelanneilla joukkueilla on peräti kaksi kertaa enemmän pelattuja otteluita kuin kolmen pelin Ilveksellä. Joitain ajatuksia se kuitenkin herättää.

Sarjaa huhtikuun jälkeen 13 pisteellään johtavasta IFK Mariehamnista on monessa paikkaa puhuttu positiivisena yllättäjänä. Todella loistava joukkueen alku on ollutkin, mutta kuten tämän blogin kausiennakossa kirjoitin, on saarelaisten avauskokoonpano todella laadukas. Se pystyy haastamaan minkä tahansa Veikkausliigajoukkueen tasaväkisesti. Ongelmaksi kuitenkin voi muodostua kapea materiaali. Rotaatiomahdollisuutta loukkaantumisten ja otteluruuhkan varalta ei juurikaan ole. Tämä ongelma alkaa yleensä näkyä vasta kauden edetessä, jolloin pistemenetyksiäkin varmasti tulee alkukautta useammin. Toistaiseksi kaikki näyttää kuitenkin hyvältä. Puolustus on tiivis, maalivahti Walter Viitala on ylittänyt ainakin omat odotukseni ja hyökkäyspään profiilipelaajat ovat onnistuneet voittoon vaadittavat 1-2 kertaa pelissä.

HJK väijyy heti IFK Mariehamnin perässä, mutta totutun dominoivaa Klubin peli ei toistaiseksi ole ollut. Osaksi tähän vaikuttaa varmasti kenties parhaan pelaajan Anthony Annanin loukkaantuminen, mutta kunnossa olevilla pelaajillakin on vielä varaa parantaa. Nuori kolumbialainen Alfredo Morelos on maalannut usein ja tehnyt hienojakin osumia, mutta katoaa liian helposti pois kuvasta kun tarjoilu ei pelaa. Puolustuksessa toppareiden pelinavaaminen ei täysin vakuuta ja laitapakkien tuuraajat ovat vähissä. Keskuspuolustaja Ivan Tatomirovic paikkasi oikealla Ville Jalaston ja Sebastian Sorsan ollessa sivussa. Taye Taiwokaan tuskin kaikkia pelejä jaksaa, kuka hänet pystyy korvaamaan? Thomas Dähne on näyttämässä lukuisille epäilijöilleen ja osoittautumassa kelpo torjujaksi. Kehityskohteet löytyvät kommunikaatiosta ja yleisestä oman alueen hallitsemisesta.

Ilves aloitti kauden ryminällä kaatamalla niin KuPS:n kuin SJK:nkin vieraissa ja pitämällä maalinsa puhtaana molemmissa otteluissa. Siihen päälle joukkueen kotiavaus päättyi kuitenkin tappioon IFK Mariehamnille, joten odotetaan vielä ainakin toukokuu ennen kuin julistetaan Jarkko Wiss suojatteineen kauden sensaatioiksi.

Taulukon pohjalla SJK on ehdottomasti alkukauden suurin floppi. Juuri ennen liigakauden alkua harjoituskaudella pitkän maalittoman putken vetänyt joukkue on kärsinyt samoista ongelmista Veikkausliigassakin. Maalipaikoille ei päästä, ja nekin vähät yritykset ovat todella ponnettomia. Hyökkäyspeli yleensäkin on näyttänyt kovin mielikuvituksettomalta. Aleksei Eremenko jr. hakee palloa niin alhaalta, että keskikentän ja hyökkäyksen väliin jää valtava aukko. Toisaalta Tuco ja Tarmo Kink eivät haluttomalla liikehdinnällään tee Eremenkon työtä yhtään helpommaksi. El-Hadji Kane vaikuttaa ihan hyvältä liigatason topparilta, mutta Abdoulaye Meite on aivan liian hidas ja kankea. Vaihtoehtoja ei kuitenkaan ole, vaan niitä joudutaan etsimään laitapakkien joukosta.


Pelaajatilastot

Maalipörssissä on pari tuttua nimeä kärjessä. Viime kauden kärkikaksikko, Aleksandr Kokko ja Juho Mäkelä, ovat aloittaneet tuttuun tapaan iskemällä kumpainenkin neljä maalia viidessä ottelussa. Kokon maali Inter-pelissä näytti puolustajan omalta maalilta, mutta toistaiseksi se on ainakin tilastoissa merkitty RoPS-hyökkääjälle. Neljässä maalissa on myös HJK-kaksikko Alfredo Morelos ja Atomu Tanaka, joista jälkimmäinen oli tämän blogin veikkaus liigan vuoden pelaajaksi. Kärkipään nimistä ehdottomasti suurin yllätys on FC Interin puolustaja Egzon Belica, joka on viidessä ensimmäisessä pelissään osunut peräti kolmesti. Viime kauden 27 liigapelissään mies ei saanut kuparista rikki.

Syöttöpörssin kärjessä on KuPS:n Mika Ääritalo kolmella maalisyötöllään. Kuopiolaiskannattajat kritisoivat miehen hankintaa jonkin verran, mutta toistaiseksi Ääritalo näyttäisi muodostaneen oikein hyvän aisaparin Gbolahan Salamin (3 maalia) kanssa. Kahdessa syötössä on liuta pelaajia, mm. FC Lahden kolmikko Duarte Tammilehto, Drilon Shala ja Ivan Solovjev. Billy Ions on syöttänyt PS Kemin molemmat maalit (kabinetissa muuttunut SJK-tulos vääristää sarjataulukon maaleja) ja pelejä katsomallakin käy selväksi, että PS Kemin hyökkäyspeli roikkuu erittäin vahvasti hänen ja Kaby Djalon harteilla.

Korttitilaston kärjessä heiluu SJK:n Teemu Penninkangas, joka on ottanut keltaisen kortin jokaisessa neljässä liigapelissään. Penninkangas on kehittynyt selvästi viime kaudesta, mutta laitapakiksi kömpelö mies joutuu edelleen liian usein tilanteisiin, joissa ainut vaihtoehto on rikkominen. Hänen perässään kolmessa keltaisessa kortissa olevat Lum Rexhepi ja Jukka Halme tuskin yllättävät ketään.

Maalivahdeista kirkkaimmin huhtikuussa loisti Walter Viitala, joka piti veräjän puhtaana peräti neljässä pelissä kuudesta. Toisaalta PS Kemin Juhani Pennanen ei päästänyt maaliakaan, mutta pelasi vain joukkueensa kaksi jälkimmäistä peliä. Eniten palloja taakseen laski KuPS:n Johannes Kreidl, joka antautui viidessä pelissä 10 kertaa.


Kuukauden kokoonpanot

Kaikille yli 15 minuuttia (käsittääkseni raja menee tuossa minuuttimäärässä) Veikkausliigaottelussa pelanneille pelaajille jaetaan tilastoarvosana, joka perustuu InStat-nimisen ulkomaalaisen yrityksen laskutapoihin. Tarkkaa käsitystä laskutavoista minulla ei ole, mutta selvästi maalit, maalisyötöt, voitetut kaksinkamppailut jne. vaikuttavat arvosanaan positiivisesti, ja vastaavasti pallonmenetysten ja harhasyöttöjen kaltaiset tilastot negatiivisesti. Myös ottelun lopputuloksella tuntuu olevan huomattava merkitys arvosanalle. Pääpiirteittäin yli 200 oleva arvosana on jo hyvää tasoa ja vastaavasti alle 170 menee avauskokoonpanon pelaajalle jo heikon puolelle.

Laskin näistä arvosanoista kullekin pelaajalle keskiarvon ja selvitin näin huhtikuun parhaan ja heikoimman yksitoistikon. Koska joukkueilla on niin erilainen määrä pelattuja pelejä, otin kriteeriksi joukkueisiin pääsemiselle vähintään yhden esiintymisen oman joukkueen avauskokoonpanossa. Tämän lisäksi joukkueen tulee näyttää suhteellisen normaalilta kokoonpanomuodostelmassa, eli mukana on vain yksi maalivahti, vähintään kolme puolustajaa ja niin edelleen. InStat-arvosanat löytyvät muiden tilastojen ohella Veikkausliigan nettisivujen Ottelukeskus-osiosta.


Huhtikuun topit


- Walter Viitala (220,7) päihitti Juhani Pennasen (219) vain erittäin niukasti.

- Formaatiossa pelaajien pelipaikkoja ei kannata liikaa tuijottaa, vaan heidät on jaettu karkeasti kategorioihin maalivahdit, puolustus, keskikenttä ja hyökkäys. Joitakin rajatapauksia välillä puolustus/keskikenttä ja keskikenttä/hyökkäys on, jolloin pelaaja lokeroidaan niin, että isoimmat keskiarvot pääsevät mukaan.

- PS Kemin Janne Turpeenniemi (211,3) itselleni kenties se suurin yllättäjä tällä listalla. Miehen koko nimellä ei myöskään ollut mitään mahdollisuuksia mahtua käyttämäni sivuston merkkirajoituksen sisään.

- HIFK:n Tuomas Aho (234) ylivoimaisesti paras puolustaja. Sukunimikaimansa, FC Interin Joni Aho (210,5) nousi hiuksen hienosti ohi neljänneksi parhaan puolustajan, RoPS:n Juha Pirisen (210,2).

- Billy Ions (222,8) ja Diego Assis (221,8) ovat juuri rajatapauksia keskikentän ja hyökkäyksen välillä.

- Njazi Kuqista (232,5) huomaa heti tämän tilastoinnin heikkouden: ensimmäisestä pelistä kaksi maalia ja loistava arvosana. Toisesta punainen kortti ja pitkä pelikielto. Riittää keskiarvoltaan kirkkaasti kokoonpanoon. Ei varmaan kenenkään mielestä kuulu oikeasti kuukauden parhaisiin.

- Juho Mäkelä (235) tämän perusteella kuun paras pelaaja.


- Olisi mielenkiintoista verrata näitä Veikkausliigan valitsemaan kuukauden joukkueeseen, mutta tätä kirjoittaessa ainakaan minun silmiini sellaista ei vielä ole osunut.


Huhtikuun flopit


- PK-35 Vantaan nuoren Samu Volotisen (160) arvosanaan vaikuttaa se, että joutui tulemaan vaihdosta kehiin punaisen kortin saaneen Daniel Kollarin tilalle. Olisi kuitenkin ainoalla avauskokoonpanon pelilläänkin (162) jäänyt toiseksi huonoimman eli FC Interin Henrik Moisanderin (163,6) taakse.

- Nuorten pelaajien epätasaiset esitykset muutenkin avainsana tällä listalla. Juha Hakola ja Steven Morrissey ainoat yli 21-vuotiaat pelaajat.

- VPS:n rohkea pelitapa kerää kiitosta, mutta InStat-arvosanassa se ei vielä näy. Eniten edustajia tällä listalla neljällä kappaleella.

- Steven Morrissey (135,5) selkeästi koko huhtikuun huonoin avauskokoonpanossakin esiintynyt pelaaja. Toisena FC Interin Juho Salminen (146,7).

- Vaihdosta tullessa huono arvosana on selkeästi helpompi saada. Muun muassa Tomi Petrescu (132), Lucas Lingman (152,7) ja Jesse Sarajärvi (150) mahtuisivat puhtaasti arvosanansa puolesta heittämällä listalle.

1 kommentti:

  1. http://www.veikkausliiga.com/uutiset/2016/05/03/walter-viitala-huhtikuun-kuukauden-pelaaja

    Tuleehan ne Veikkausliigan valinnat sieltä kun vähän potkii. Samoja siis vain Viitala, Tendeng ja Kokko. Noista muistakaan Tanaka, Taylor, Tuominen ja Orgill eivät keskiarvoltaan kovin kauaksi valinnasta jääneet.

    VastaaPoista